virtuaalihevonen / a sim-game horse
A.D. Milky way
KTK-II
|
Virallinen nimi: A.D. Milky Way
Kutsumanimi: Mikki Sukupuoli: ori Rotu: Suomalainen puoliverinen Säkäkorkeus: 167cm Väri: ruunikko Syntynyt: 28.04.2016 Ikääntyminen: 17-vuotta, satunnainen Koulutustaso: Grand Prix, 120cm, CIC2, vaativa valjakko Painotuslaji: Kouluratsastus Rekisterinumero: VH16-031-0435 Omistaja: Miisa (Tinsu VRL-14210) Kasvattaja: Adinan ponitila Treenissä Saksassa Seppo Lavoniuksella (evm). |
|
Jälkeläiset (0kpl):
05.09.2018 fwb-o. Honeyhill's Jibeway (KEV-II, KTK-II) e. Sylvanas 01.10.2018 fwb-o Honeyhill's Nebula e. Viisikon Amaranth |
Milky saapui meille Adinan ponitilalta jo aikuisena hevosena. Mikki oli alkuun arka ja pelokas ja jännitti uutta kotiaan jo trailerissa, vaikka sillä olikin heppakaveri vieressään. Vasta muutaman kuukauden meillä asuttuaan ori alkoi pikkuhiljaa rentoutua silmissä. Samaa tahtia kun Mikki pääsi kuorestaan, siitä paljastui päivä päivältä upeampi kouluratsu. Nykyään ori tekee aina kaikkensa, mutta vain jos myös ratsastaja on mukana täydellä sydämellä.
sukutaulu
Isälinja: Chocolatte Wolf - Chocolate Chip - Amarn Joey - Joe Talent G - Mafia GER
Emälinja: Zusa Ion - Suprant Zuzu - Zulu Solo - Creme Caramelle Solo - Umbrella
Emälinja: Zusa Ion - Suprant Zuzu - Zulu Solo - Creme Caramelle Solo - Umbrella
| i. Chocolatte Wolf fwb rn 166 KTK-II, KRJ-I |
ii. Chocolate Chip fwb holst trn 170 KRJ-I, KV-II, KTK-II, YLA1 |
iii. Amarn Joey holst rn 165 |
Joe Talent G holst rn 166 KRJ-I, YLA2 |
| Kiskillilla SIN holst prn 168YLA1, KRJ-I |
|||
| iie. Kit Kat holst mkm 172 KRJ-I, KTK-II, YLA1 |
Emerick holst m 172 KRJ-III |
||
| Cascarilla holst mkm 170 |
|||
| ie. Sokerikuun Cha-Cha hann rt 161KRJ-II |
iei. KWB Salsa hann rn 164 KTK-II,KRJ-III |
Shining Copper Star hann rt 167 KRJ-IV, KTK-III, Vir MVA Ch |
|
| KWB Rumba hann mrn 162 KRJ-IV, KTK-III, Ch |
|||
| iee. Meriania CTB xx mrn 165 |
Runaway Ruler CTB xx prn 163 |
||
| Medinilla CTB xx rt 166 |
|||
| e. Zusa Ion fwb m 167 EV-II, KV-II |
ei. Black Wolf Ion fwb rn 166 |
eii. Kirikaze SIN fwb rn 166 |
Chizuru SIN holst m 172 KRJ-I |
| GWB Gothy fwb m 166 |
|||
| eie. Adette RC trak rt 164 |
Nicotinecall PB trak rt 170 YLA2, KRJ-I, KRL-II |
||
| Lancetta Zauber trak rt 167 |
|||
| ee. Suprant Zuzu fwb rnvkk 169 |
eei. Suprant Jazz fwb m 170 |
Fenton Flying Duncan kwpn rt 171 KERJ-I |
|
| Suprant Jo'lina xx rn 164 |
|||
| eee. Zulu Solo fwb vkk 168 |
Arte Ginseng Solo fwb rn 170 ERJ-I, KERJ-I |
||
| Creme Caramelle Solo fwb vkk 167 ERJ-I, KERJ-I, EV-I |
Milky on hieman arka nuori mies, joka tarvitsee paljon aikaa ja tuttuja ihmisiä ympärilleen selviytyäkseen arjen rutiineista. Jos Mikki olisi ihminen, se todennäköisesti saisi diagnoosin erityisherkkyydestä. Uusien ihmisten kanssa tutustuminen tehdään hitaasti ja varovaisesti, ori ei kuitenkaan vaadi mitään erityisjärjestelyjä käsittelyyn, samat säännöt kuin muidenkin kanssa. Kuitenkin tietynlaista herkkyyttä Milkin kanssa tarvitaan etenkin vuoluissa ja eläinlääkärin kanssa, eivätkä oria pääse katsomaan kuka tahansa asiansaosaava, vaan sille etsitään sopiva kengittäjä ja eläinlääkäri.
Milky on hoitaessa jos ei nyt hankala, niin ainakin se sopii hoitohevoseksi vain kokeneelle ja hyvät hevosmiestaidot omaavalle. Ori ottaa helposti johtoaseman, mutta ei sen kanssa liian tiukkakaan voi olla, koska sama tulos on odotettavissa silloin kuin liian lepsullakin käsittelyllä. Kun Milkyn kanssa on oppinut toimimaan ja se luottaa sinuun saa orista mukavan kumppanin harrastamiseen. Näyttelyissä ja muissa uusissa paikoissa ori on vain vastuullisen ja kokeneen ihmisen käsiteltävä, koska se saattaa pelästyessään riuhtoa itsensä irti tai potkia.
Rutiinit ovat Mikille erittäin tärkeitä muutoinkin, se on tottunut saamaan ruokansa ja hoitonsa tiettyyn aikaan tietyllä tavalla, mikäli joku näistä rutiineista poikkeaa tavallisesta, se alkaa nähdä mörköjä jokapuolella. Hieman sama juttu ratsastuksen kanssa. Ori loistaa kouluradoilla kuin kirkkaampikin tähti, mutta vain jos sen elämässä on kaikki muutoin kunnossa. Mikki reagoi myös ratsastajan jännittämiseen hirmu kovasti.
Kirjoittanut Tinsu VRL-12410 Jannican (VRL-047999) tekstiä mukaillen
Milky on hoitaessa jos ei nyt hankala, niin ainakin se sopii hoitohevoseksi vain kokeneelle ja hyvät hevosmiestaidot omaavalle. Ori ottaa helposti johtoaseman, mutta ei sen kanssa liian tiukkakaan voi olla, koska sama tulos on odotettavissa silloin kuin liian lepsullakin käsittelyllä. Kun Milkyn kanssa on oppinut toimimaan ja se luottaa sinuun saa orista mukavan kumppanin harrastamiseen. Näyttelyissä ja muissa uusissa paikoissa ori on vain vastuullisen ja kokeneen ihmisen käsiteltävä, koska se saattaa pelästyessään riuhtoa itsensä irti tai potkia.
Rutiinit ovat Mikille erittäin tärkeitä muutoinkin, se on tottunut saamaan ruokansa ja hoitonsa tiettyyn aikaan tietyllä tavalla, mikäli joku näistä rutiineista poikkeaa tavallisesta, se alkaa nähdä mörköjä jokapuolella. Hieman sama juttu ratsastuksen kanssa. Ori loistaa kouluradoilla kuin kirkkaampikin tähti, mutta vain jos sen elämässä on kaikki muutoin kunnossa. Mikki reagoi myös ratsastajan jännittämiseen hirmu kovasti.
Kirjoittanut Tinsu VRL-12410 Jannican (VRL-047999) tekstiä mukaillen
iiiii. Mafia GER VIR MVA Ch KTK-II, KRJ-II
iiiie. Ruhig Stellen YLA3
iiiei. Albenstolz M KRJ-II, YLA2
iiiee. Suntanzer PASS KRJ-I
iieii. Royal Desire KRJ-III
iieie. Hermine KRJ-III
iieei. Gomerick KRJ-III
iiieie. Polarnoie KRJ-II
iieee. Aquatic KRJ-III
iiieei. Rubinstern KRJ-I
iiieee. Rosentanzer KRJ-IV
eiiii. Don T KRJ-II
eieii. Craven GER KRJ-I
eieie. Before The Bleeding Sun KRJ-II
iiiie. Ruhig Stellen YLA3
iiiei. Albenstolz M KRJ-II, YLA2
iiiee. Suntanzer PASS KRJ-I
iieii. Royal Desire KRJ-III
iieie. Hermine KRJ-III
iieei. Gomerick KRJ-III
iiieie. Polarnoie KRJ-II
iieee. Aquatic KRJ-III
iiieei. Rubinstern KRJ-I
iiieee. Rosentanzer KRJ-IV
eiiii. Don T KRJ-II
eieii. Craven GER KRJ-I
eieie. Before The Bleeding Sun KRJ-II
Palkinnot
20.05.2017 Kantakirjaustilaisuus KTK-II
18 + 17 + 18 = 71p
15.12.2017 Ratsuhevosten laatuarvostelu First Champion
(72,778 %) 6.5 / 8.5 / 5 / 3.5 / 9.5 / 5 / 10 / 8.5 / 9
18 + 17 + 18 = 71p
15.12.2017 Ratsuhevosten laatuarvostelu First Champion
(72,778 %) 6.5 / 8.5 / 5 / 3.5 / 9.5 / 5 / 10 / 8.5 / 9
Mikki kilpailee porrastetuissa, tämänhetkisen tason voit tarkastaa täältä.
Tarinakilpailuihin osallistumisia: 0kpl.
VSN Näyttelyt:
09.06.16 - RCH, 39p - tuom. dookie | Adina
29.03.17 - RCH, 38.5p - tuom. Spookiness | Adina
05.05.17 - RCH, 38p - tuom. Spookiness | Miche'Le Warmbloods
15.05.17 - RCH, 37.5p - tuom. Sirpa | Miche'Le Warmbloods
Tarinakilpailuihin osallistumisia: 0kpl.
VSN Näyttelyt:
09.06.16 - RCH, 39p - tuom. dookie | Adina
29.03.17 - RCH, 38.5p - tuom. Spookiness | Adina
05.05.17 - RCH, 38p - tuom. Spookiness | Miche'Le Warmbloods
15.05.17 - RCH, 37.5p - tuom. Sirpa | Miche'Le Warmbloods
11.09.2018 Mikki lähtee Saksaan kirjoittanut omistaja, 407 sanaa.
Kaljupäinen, erittäin siistiin tummaan neuleeseen ja vaaleisiin ratsastushousuihin pukeutunut mies käveli pitkin tallikäytävää ja oli tarkkaan nyökkämättä kenellekään. Hän pysähtyi hetkeksi tumman Goryn karsinalle, nyökkäsi hyväksyvästi heiniä rouskuttavalle lihaksikkaalle orille ja jatkoi kiireisiä askeliaan eteenpäin. Miehen perässä kipitti pikatahtia lyhyenläntä punaisen otsatukan omaava tallin äitihahmo Armi.
"Kuuleppa kun en mie voi sulle sitä hevosta luvata, Miisa on aivan kauhean tarkka siitä." Armi totesi kädet puuskassa Mikin karsinan edessä.
"Enhän minä sitä pyytänytkään, käyn vain ratsastamassa. Hommaappas joku tyttönen laittamaan se valmiiksi" mies sanoi sormiaan napsutellen.
Armi pyöritteli silmiään ja lupasi soittaa Eerolle. Ruunikko ori rouskutti heiniä välittämättä vähääkään ihmisten metelöinnistä karsinansa ulkopuolella. Ori huokaisi miehen kanssa samaan tahtiin.
Iltapäivällä sama mies saapui tweedtakkiin pukeutuneen Eeron kanssa tallille. Eero nyökkäsi yllättävän ystävällisesti, joskin hieman kireän näköisenä, Armille ja miehet jatkoivat matkaansa Mikin karsinalle.
"Hyvä tuo on, voin ottaa mielellään mukaan." kaljupää murahti.
"Et voi, se on Miisan. Voit saada pakastetta tai tuoretta kun se hyppää, mutta hevosta et saa." Eero murahti.
Kaljupää mutristi huuliaan ivallisesti.
"Luuletko sinä, että yksi varsa riittää siitä mitä teit silloin kun.." kaljupää alotti.
"Miehet hyvät, nyt ulos keskustelemaan, hevoset hermostuvat" paikalle lompsinut tallimestari Kai sanoi lähes vihaisesti.
Lopputulemana oli Aksoni varustamassa Mikkiä miesten odotellessa kentän laidalla. Kun Aksoni sai orin valmiiksi, hän talutti vieressään puoliksi keulivan ja takajaloillaan tanssivan orin paikalle. Mikki heitteli päätään rajusti, luimisteli ja yritti ottaa sivuaskelia. Puuskittainen tuuli pyöritti keltaisia ja punaisia lehtiä pitkin tallipihaa, tämä ei ainakaan helpottaisi asiaa, Aksoni mietti. Kaljupää katsoi oria silmät viiruina.
"Onko tuossa mitään tolkkua selästäkään?" hän kysyi Eerolta astellessaan orin luo.
Hän mittasi jalustimet suunnilleenkaan sopivasti ja leiskautti itsensä uskomattoman kevyesti orin selkään.
"On sillä potentiaalia ihan sinne GP luokkiin asti, nyt sitä on startattu Prix St. Georgesiin asti." Eero sanoi enemmän itselleen kuin kaljupäälle.
Kaljupää oli selkeästi erittäin taitava kouluratsastaja. Hän sai kuolaintaan purevan Mikin rauhottumaan hyvin pian ja pienoisen lämmittelyn jälkeen kentän laidalla seisoskelevat saivat katsella upeita laukkapiruetteja ja äärettömän eleetöntä työskentelyä. Miisa katseli upeaa ruunikkoaan kyynel silmässä ja silitti isoa mahaansa. Hän rakasti Mikkiä, mutta hänellä ei ollut aikaa tai mahdollisuutta koulia oria ikinä sille tasolle, mitä mies voisi tarjota. Vauvan vuoksi Miisa joutuisi hommaamaan Mikille lainakuskin jokatapauksessa, eikä GP-tason ratsastajia istunut jokaisella oksalla. Raskain mielin Miisa kirjoitti kahden vuoden määräaikaisen sopimuksen, jossa antoi Mikin vapaasti käyttöön kaljupäälle, vai pitikö tuota sanoa Seppo Lavoniukseksi, olihan hän Miisan miehen veli. Myöhemmin Mikin tavaroita pakkaillessaan Miisa huokaili. Mikki oli ollut hänellä uskomattoman monta hyvää vuotta, eikä orin päästäminen Saksaan tuntunut laisinkaan hyvältä.
20.07.2018 Kesä on kreisii, kirjoittanut Miisa (Tinsu VRL-12410), 221 sanaa.
"Rouva hyvä, hengitä nyt itses sinne satulaan, mikä tässä nyt taas on" Eero äyski Miisalle, joka ratsasti Mikillä.
Mikki puolestaan oli kireä kuin viulunkieli, ja pälyili ympärilleen miten sattui. Miisa puuskahti aviomiehelleen ja käänsi orin lävistäjälle ja pyysi laukanvaihtoja jokaisella askeleella. Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, hyvä, Miisa laski päässään. Mitä haastavampia tehtäviä Mikillä teetti, sitä enemmän ori keskittyi ja sitä vähemmän sillä oli aikaa kytätä mörköjä. Miisa siirsi orin käyntiin ja tunsi vauvan myllertävän vatsassaan. Pian hänen olisi oikeastikin lopetettava ratsastus, sillä hän oli neljännellä kuulla raskaana ja nytkään ratsastushousut eivät mahtuneet enää kiinni. Kirikkana kakun päällä, hän hengästyi pienimmästäkin tekemisestä, saati sitten tavoitteellisesta treenaamisesta.
"Huh, nyt ei ihan oikeasti jaksa enää." Miisa sanoi pysäyttäessään orin ja liukuessaan vaivalloisesti orin selästä alas.
"Kävelytänkö minä sen?" Eero kysäisi säyseästi.
"Ei tarvi, Kookos lupasi jo." Miisa vastasi hymyillen.
Raudoitetut kaviot kopisivat kuivaan hiekkatiehen ja nostattivat pienen pölypilven ilmoille. Kookos oli noussut kentällä Mikin satulaan ja luvannut käydä kävelyttämässä orin maastossa. Hän oli saanut houkattua mukaansa Mikaelin, joka istui rautiaankimon Ukon selässä. Veljekset kiersivät suuren tallialueen ympäri ja kävivät kahluuttamassa hevosia uimapaikalla. Uittamaan he eivät lähtisi, paikka oli jo täynnä tammoja, joten oripojat voisi pitää hyvillä mielin kaukana sieltä. Mikaelin ja Kookoksen vaihtaessa kuulumisia ja paistatellessa lämpimässä päivässä Eero ja Miisa lähtivät takaisin talliin, jossa sentään oli mukavan viileää jopa näilläkin helteillä.
03.04.2018 Syksyinen maastoretki, kirjoittanut Miisa (Tinsu VRL-12410), 335 sanaa.
"Shh, ei tässä oo mitään hätää Mikki, se on vaan tää syystuuli, joka nuita lehtiä kahisuttelee" Miisa tyynnytteli sieraimet suurina puhkuvaa puoliverioria.
Tuuli puhalsi sänkipellon yli ja pyöräytti lehtikasoja ympäriinsä. Miisa laittoi Mikin tekemään väistöjä, jotta energia menisi hiekkatiellä tanssahteluun mielummin kuin pöllöilyyn ja kyttäämiseen. Ruunikko ori heitteli päätään ja puri kuolaimeen, mutta suoritti kuitenkin omistajattarensa pyytämän väistön. Miisa siristi silmiään ja katsoi kauas eteenpäin, kiemurtelevaa hiekkatietä pitkin oli tulossa auto. Miisa ohjasi Mikin laitaan ja toivoi auton kääntyvän aiemmasta risteyksestä, jotta he eivät joutuisivat kohtaamaan ahtaalla tiellä. Punainen pikkuauto kaartoi risteyksestä pois ja Miisa huokaisi syvään, ehkä Mikki aisti Miisan olon ja stressasi senkin vuoksi. Miisa odotti lasta, vasta kolmannella kuulla, eikä kukaan Eeron lisäksi tiennyt asiasta vielä. Neuvolassa terveydenhoitaja oli kuitenkin kehoittanut lopettamaan ratsastuksen tai mielummin ratsastamaan ihan pomminvarmoilla yksilöillä, joiden selästä ei varmasti tipahtaisi. Valitettavasti silmäterä Mikki ei kuulunut näihin pomminvarmoihin, täytyisi hankkia Mikille liikuttaja, mutta GP-tasoisen ratsastajan löytyminen ei todellakaan ollut itsestäänselvyys, eikä Mikistä olisi tuntiratsuksikaan.
Tallipihalla Miisa laskeutui alas Mikin selästä, nosti jalustimet ja löysäsi satulavyötä. Ori oli silminnähden rentoutunut, sillä omistajatarkin oli huokaissut syvään, eikä stressannut enää. Miisa talutti Mikin talliin raudoitettujen kavioiden kopistessa käytävällä. Miisa otti satulan alas orin selästä ja suitset pois päästä, viimeiseksi hän kieputti pintelit pois orin jaloista ja laittoi karsinan oven kiinni. Hän kantoi varusteita varustehuoneeseen, jossa ne saisivat odottaa, Mikki olisi harjattava ensin. Palattuaan Mikin luo Miisa antoi orille heppanamin, kädestä luonnollisesti, vaikka kupistahan se olisi "kuulunut" antaa. Harjattuaan orin ja puhdistettuaan sen kaviot Miisa palasi varustehuoneeseen, jossa hän ensin pesi kuolaimet ja sitten paketoi suitset pyyhkäistyään niihin valjasrasvaa. Pintelit hän jätti aukinaisina kuivumaan, ne ehtisi paketoida myöhemmin. Työn touhussa hän ei huomannut taakseen saapuvaa Eeroa.
"Kävitkös maastossa?" Eero kysäisi.
"Siinäpä tuo, Mikki säikkyi vähän tuulta ja mietin, että täytyy varmaan hankkia joku ratsastaja Mikille nyt, tiedäthän" Miisa sanoi varovaisesti.
"Mmh, niinhän tuo pitää. Kookos voisi olla hyvä, vaikka onkin enemmän estepuolelle." Eero vastasi, kannattaen ikuisuussuosikkiaan ratsastajaksi.
"Niin, ehkä. Mietitään nyt vielä, kyllä me jonkun löydämme" Miisa totesi ja painautui hymyillen Eeroa vasten.
Kaljupäinen, erittäin siistiin tummaan neuleeseen ja vaaleisiin ratsastushousuihin pukeutunut mies käveli pitkin tallikäytävää ja oli tarkkaan nyökkämättä kenellekään. Hän pysähtyi hetkeksi tumman Goryn karsinalle, nyökkäsi hyväksyvästi heiniä rouskuttavalle lihaksikkaalle orille ja jatkoi kiireisiä askeliaan eteenpäin. Miehen perässä kipitti pikatahtia lyhyenläntä punaisen otsatukan omaava tallin äitihahmo Armi.
"Kuuleppa kun en mie voi sulle sitä hevosta luvata, Miisa on aivan kauhean tarkka siitä." Armi totesi kädet puuskassa Mikin karsinan edessä.
"Enhän minä sitä pyytänytkään, käyn vain ratsastamassa. Hommaappas joku tyttönen laittamaan se valmiiksi" mies sanoi sormiaan napsutellen.
Armi pyöritteli silmiään ja lupasi soittaa Eerolle. Ruunikko ori rouskutti heiniä välittämättä vähääkään ihmisten metelöinnistä karsinansa ulkopuolella. Ori huokaisi miehen kanssa samaan tahtiin.
Iltapäivällä sama mies saapui tweedtakkiin pukeutuneen Eeron kanssa tallille. Eero nyökkäsi yllättävän ystävällisesti, joskin hieman kireän näköisenä, Armille ja miehet jatkoivat matkaansa Mikin karsinalle.
"Hyvä tuo on, voin ottaa mielellään mukaan." kaljupää murahti.
"Et voi, se on Miisan. Voit saada pakastetta tai tuoretta kun se hyppää, mutta hevosta et saa." Eero murahti.
Kaljupää mutristi huuliaan ivallisesti.
"Luuletko sinä, että yksi varsa riittää siitä mitä teit silloin kun.." kaljupää alotti.
"Miehet hyvät, nyt ulos keskustelemaan, hevoset hermostuvat" paikalle lompsinut tallimestari Kai sanoi lähes vihaisesti.
Lopputulemana oli Aksoni varustamassa Mikkiä miesten odotellessa kentän laidalla. Kun Aksoni sai orin valmiiksi, hän talutti vieressään puoliksi keulivan ja takajaloillaan tanssivan orin paikalle. Mikki heitteli päätään rajusti, luimisteli ja yritti ottaa sivuaskelia. Puuskittainen tuuli pyöritti keltaisia ja punaisia lehtiä pitkin tallipihaa, tämä ei ainakaan helpottaisi asiaa, Aksoni mietti. Kaljupää katsoi oria silmät viiruina.
"Onko tuossa mitään tolkkua selästäkään?" hän kysyi Eerolta astellessaan orin luo.
Hän mittasi jalustimet suunnilleenkaan sopivasti ja leiskautti itsensä uskomattoman kevyesti orin selkään.
"On sillä potentiaalia ihan sinne GP luokkiin asti, nyt sitä on startattu Prix St. Georgesiin asti." Eero sanoi enemmän itselleen kuin kaljupäälle.
Kaljupää oli selkeästi erittäin taitava kouluratsastaja. Hän sai kuolaintaan purevan Mikin rauhottumaan hyvin pian ja pienoisen lämmittelyn jälkeen kentän laidalla seisoskelevat saivat katsella upeita laukkapiruetteja ja äärettömän eleetöntä työskentelyä. Miisa katseli upeaa ruunikkoaan kyynel silmässä ja silitti isoa mahaansa. Hän rakasti Mikkiä, mutta hänellä ei ollut aikaa tai mahdollisuutta koulia oria ikinä sille tasolle, mitä mies voisi tarjota. Vauvan vuoksi Miisa joutuisi hommaamaan Mikille lainakuskin jokatapauksessa, eikä GP-tason ratsastajia istunut jokaisella oksalla. Raskain mielin Miisa kirjoitti kahden vuoden määräaikaisen sopimuksen, jossa antoi Mikin vapaasti käyttöön kaljupäälle, vai pitikö tuota sanoa Seppo Lavoniukseksi, olihan hän Miisan miehen veli. Myöhemmin Mikin tavaroita pakkaillessaan Miisa huokaili. Mikki oli ollut hänellä uskomattoman monta hyvää vuotta, eikä orin päästäminen Saksaan tuntunut laisinkaan hyvältä.
20.07.2018 Kesä on kreisii, kirjoittanut Miisa (Tinsu VRL-12410), 221 sanaa.
"Rouva hyvä, hengitä nyt itses sinne satulaan, mikä tässä nyt taas on" Eero äyski Miisalle, joka ratsasti Mikillä.
Mikki puolestaan oli kireä kuin viulunkieli, ja pälyili ympärilleen miten sattui. Miisa puuskahti aviomiehelleen ja käänsi orin lävistäjälle ja pyysi laukanvaihtoja jokaisella askeleella. Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, hyvä, Miisa laski päässään. Mitä haastavampia tehtäviä Mikillä teetti, sitä enemmän ori keskittyi ja sitä vähemmän sillä oli aikaa kytätä mörköjä. Miisa siirsi orin käyntiin ja tunsi vauvan myllertävän vatsassaan. Pian hänen olisi oikeastikin lopetettava ratsastus, sillä hän oli neljännellä kuulla raskaana ja nytkään ratsastushousut eivät mahtuneet enää kiinni. Kirikkana kakun päällä, hän hengästyi pienimmästäkin tekemisestä, saati sitten tavoitteellisesta treenaamisesta.
"Huh, nyt ei ihan oikeasti jaksa enää." Miisa sanoi pysäyttäessään orin ja liukuessaan vaivalloisesti orin selästä alas.
"Kävelytänkö minä sen?" Eero kysäisi säyseästi.
"Ei tarvi, Kookos lupasi jo." Miisa vastasi hymyillen.
Raudoitetut kaviot kopisivat kuivaan hiekkatiehen ja nostattivat pienen pölypilven ilmoille. Kookos oli noussut kentällä Mikin satulaan ja luvannut käydä kävelyttämässä orin maastossa. Hän oli saanut houkattua mukaansa Mikaelin, joka istui rautiaankimon Ukon selässä. Veljekset kiersivät suuren tallialueen ympäri ja kävivät kahluuttamassa hevosia uimapaikalla. Uittamaan he eivät lähtisi, paikka oli jo täynnä tammoja, joten oripojat voisi pitää hyvillä mielin kaukana sieltä. Mikaelin ja Kookoksen vaihtaessa kuulumisia ja paistatellessa lämpimässä päivässä Eero ja Miisa lähtivät takaisin talliin, jossa sentään oli mukavan viileää jopa näilläkin helteillä.
03.04.2018 Syksyinen maastoretki, kirjoittanut Miisa (Tinsu VRL-12410), 335 sanaa.
"Shh, ei tässä oo mitään hätää Mikki, se on vaan tää syystuuli, joka nuita lehtiä kahisuttelee" Miisa tyynnytteli sieraimet suurina puhkuvaa puoliverioria.
Tuuli puhalsi sänkipellon yli ja pyöräytti lehtikasoja ympäriinsä. Miisa laittoi Mikin tekemään väistöjä, jotta energia menisi hiekkatiellä tanssahteluun mielummin kuin pöllöilyyn ja kyttäämiseen. Ruunikko ori heitteli päätään ja puri kuolaimeen, mutta suoritti kuitenkin omistajattarensa pyytämän väistön. Miisa siristi silmiään ja katsoi kauas eteenpäin, kiemurtelevaa hiekkatietä pitkin oli tulossa auto. Miisa ohjasi Mikin laitaan ja toivoi auton kääntyvän aiemmasta risteyksestä, jotta he eivät joutuisivat kohtaamaan ahtaalla tiellä. Punainen pikkuauto kaartoi risteyksestä pois ja Miisa huokaisi syvään, ehkä Mikki aisti Miisan olon ja stressasi senkin vuoksi. Miisa odotti lasta, vasta kolmannella kuulla, eikä kukaan Eeron lisäksi tiennyt asiasta vielä. Neuvolassa terveydenhoitaja oli kuitenkin kehoittanut lopettamaan ratsastuksen tai mielummin ratsastamaan ihan pomminvarmoilla yksilöillä, joiden selästä ei varmasti tipahtaisi. Valitettavasti silmäterä Mikki ei kuulunut näihin pomminvarmoihin, täytyisi hankkia Mikille liikuttaja, mutta GP-tasoisen ratsastajan löytyminen ei todellakaan ollut itsestäänselvyys, eikä Mikistä olisi tuntiratsuksikaan.
Tallipihalla Miisa laskeutui alas Mikin selästä, nosti jalustimet ja löysäsi satulavyötä. Ori oli silminnähden rentoutunut, sillä omistajatarkin oli huokaissut syvään, eikä stressannut enää. Miisa talutti Mikin talliin raudoitettujen kavioiden kopistessa käytävällä. Miisa otti satulan alas orin selästä ja suitset pois päästä, viimeiseksi hän kieputti pintelit pois orin jaloista ja laittoi karsinan oven kiinni. Hän kantoi varusteita varustehuoneeseen, jossa ne saisivat odottaa, Mikki olisi harjattava ensin. Palattuaan Mikin luo Miisa antoi orille heppanamin, kädestä luonnollisesti, vaikka kupistahan se olisi "kuulunut" antaa. Harjattuaan orin ja puhdistettuaan sen kaviot Miisa palasi varustehuoneeseen, jossa hän ensin pesi kuolaimet ja sitten paketoi suitset pyyhkäistyään niihin valjasrasvaa. Pintelit hän jätti aukinaisina kuivumaan, ne ehtisi paketoida myöhemmin. Työn touhussa hän ei huomannut taakseen saapuvaa Eeroa.
"Kävitkös maastossa?" Eero kysäisi.
"Siinäpä tuo, Mikki säikkyi vähän tuulta ja mietin, että täytyy varmaan hankkia joku ratsastaja Mikille nyt, tiedäthän" Miisa sanoi varovaisesti.
"Mmh, niinhän tuo pitää. Kookos voisi olla hyvä, vaikka onkin enemmän estepuolelle." Eero vastasi, kannattaen ikuisuussuosikkiaan ratsastajaksi.
"Niin, ehkä. Mietitään nyt vielä, kyllä me jonkun löydämme" Miisa totesi ja painautui hymyillen Eeroa vasten.
