virtuaalihevonen / a sim-game horse
Iltamäen Erik
KTK-II
Virallinen nimi: Iltamäen Erik
Kutsumanimi: Erik Sukupuoli: ori Rotu: Gotlanninruss Säkäkorkeus: 124cm Väri: ruunikko Syntynyt: 23.12.2017 Ikääntyminen: 10-vuotta, satunnainen Koulutustaso: HeB, 80cm Painotuslaji: Yleispainotus Rekisterinumero: VH18-028-0003 Omistaja: Miisa (Kookos VRL-14268) Kasvattaja: Iltamäen talli |
Erik saapui meille riiviöikäisenä pikkuvarsana ja ihastutti tallilaiset heti. Saadessaan kunnian olla tallin ensimmäinen Gotlanninruss Erik sai välittömästi joukon hoitajaehdokkaita, jotka olisivat halunneet paijailla ja halia suloista poninalkua. Lopulta Erik kuitenkin päätyi pikkutyttöjen harmiksi ainoastaan isommille hoidettavaksi kahelekuninkuutensa ja jekkuilunsa ansiosta. Orista tuntuu löytyvän voimaa kuin pienestä pitäjästä ja se onkin osoittautunut erinomaiseksi myös kärryjen edessä, vaikka sen päivätyötä onkin toimia ratsuna.
sukutaulu
Isälinja: Iltamäen Emil - Dahlgårds Lenny - Krämertsskog Ludvig
Emälinja: Seppäjärven Keira - Iltamäen Kitty - So.Ma. Kajsa
Emälinja: Seppäjärven Keira - Iltamäen Kitty - So.Ma. Kajsa
i. Iltamäen Emil KTK-III 126cm, vrt |
ii. Dahlgård Lenny KTK-II 126cm, vprn |
iii. Krämertsskog Ludvig KTK-III 128cm, rn |
iie. Krämertsskog Mona 123cm, rn |
||
ie. Dahlgård Lisbeth KTK-III 122cm, vrt |
iei. Kära Anton KTK-III 126cm, vrt |
|
iee. Drottholms Lissa KTK-II 120cm, rt |
||
e. Seppäjärven Keira KTK-II 122cm, rn |
ei. Assar Rewa KTK-II 120cm, rn |
eii. Rakitis Albert KTK-II 127cm, rn |
eie. Blippo 116cm, m |
||
ee. Iltamäen Kitty KTK-II, Ch 122cm, rn |
eei. Sirius 122cm, m |
|
eee. So.Ma. Kajsa 123m, rn |
Pikkutyttöjen suosiosta nauttiva Erik on suurisydäminen Gotlanninruss-ori, joka elää syödäkseen -ja karatakseen. Orin mielestä ruoho todella on vihreämpää aidan toisella puolella ja sen voikin nähdä ryömimässä äärettömän kummallisen näköisesti tarhan aitojen ali.. Laitumella Erik kuitenkin viihtyy, kunhan on ruokaa ja ystäviä, kaikki on hyvin.
Ratsastaessa ori osaa temppuilla ja vaatiikin melko kokeneen ratsastajan selkäänsä. Se kantaakin kyseenalaista kunniaa rodeoratsuna. Ratsastuksenopettaja valittaakin lihovansa pian ulos housuistaan, mikäli Erik ei lopeta ratsastajien tiputtamista -tai talli kakkuperinnettä aina jonkun tippuessa. Ori ei kuitenkaan ole ilkeä, tylsistyessään se vain yksinkertaisesti turhautuu. Hoitotoimenpiteistä ori nauttii. Se voisi olla tuntitolkulla jonkun harjattavana ja rapsuteltavana. Erikillä onkin oma halinallepuolensa, jota erityisesti tallin nuorimmat kävijät rakastavat.
Ratsastaessa ori osaa temppuilla ja vaatiikin melko kokeneen ratsastajan selkäänsä. Se kantaakin kyseenalaista kunniaa rodeoratsuna. Ratsastuksenopettaja valittaakin lihovansa pian ulos housuistaan, mikäli Erik ei lopeta ratsastajien tiputtamista -tai talli kakkuperinnettä aina jonkun tippuessa. Ori ei kuitenkaan ole ilkeä, tylsistyessään se vain yksinkertaisesti turhautuu. Hoitotoimenpiteistä ori nauttii. Se voisi olla tuntitolkulla jonkun harjattavana ja rapsuteltavana. Erikillä onkin oma halinallepuolensa, jota erityisesti tallin nuorimmat kävijät rakastavat.
Kaikki sukulaiset tallella ja löytyvät sukutaulusta.. :)
Erik kilpailee porrastetuissa, tämänhetkisen tason voit tarkastaa täältä.
Tarinakilpailuihin osallistumisia: 0kpl.
Tarinakilpailuihin osallistumisia: 0kpl.
01.09.2018 Rate My Pony - 2 Star Prospect
Rakenne 31% - Liikkeet 41% - Luonne 53% - Taidot 39% = 841 pistettä. Ratsastus - hyvä, käytös - hyvä Parhaat pisteet: Rohkeus (80p) ja käytös (67p). Heikoimmat pisteet: Ravi (12p), runko ja takaosa (21p) |
12.09.2018 Poniratsuna, kirjoittanut omistaja 151 sanaa.
"Neiti kesäheinä sua kaipaan niin.." pauhasi talliradio pikkuruisen Stella-tytön kävellessä pitkin käytävää. Miisa pitäisi hänelle oikean ratsastustunnin ja hän saisi ratsastaa Erikillä. Erik oli hieman äkäpussi, olihan se ori, mutta samalla se oli myös tallin ainoa poni, joka oli vapaana tällaiseen käyttöön. Tirkku oli Tian kanssa jossain valmennusleirillä, onnenpekka. Pian Erik oli saanut Marin, parikymppisen mustatukkaisen ensihoitajan, avustuksella satulan selkäänsä ja suitset päähänsä. Superjännittävä matka kohti kenttää saattoi alkaa. Miisa vaappui vastaan puolimatkassa.
"Moi Stella" hän moikkasi kummityttöään iloisesti.
"Hei!" Stella huudahti.
Stella pääsi jakkaralta itse ponin selkään ja Mari saapui pian taluttamaan ponia Miisan tilalle. Stella sai keskittyä itse omaan istuntaansa ponin kävellessä kuin laiska koira, hieman Marin perässä.
"Haluatko ottaa pätkän ravia?" Miisa kysäisi.
"Joo!!" Stella huudahti.
"Pidähän kiinni siitä satulan kauhukahvasta, Erikillä onneksi on mukavat askeleet. Et varmasti tipahda" Miisa ohjeisti hymyillen.
Ravipätkän otettuaan poni näytti edelleen yhtä laiskanpulskealta, mutta pienen tytön kasvot olivat punehtuneet ja loistivat riemusta.
04.05.2018 Halinalle Erik, kirjoittanut Tinsu VRL-12410, 390 sanaa.
Pellavapäinen pikkupoika kasaili kiviä päällekäin ja yritti tehdä niistä mahdollisimman korkeaa tornia. Sen sorruttua kyykyssä nököttävä poika nousi ylös ja heilautti kiharaista päätään ja tuhahti.
"Typeriä kiviä ja typerä isi." hän puhisi vihaisena ja maleksi kohti tarhaa.
Tarhalle päästyään poika jäi katselemaan kaihoisasti hevosia, joita hänen olisi tehnyt mieli edes silitellä, mutta turha toivo. Ne söivät kaukana heinää ja poika ei päässyt etenemään edes tarhaan sisälle menettämättä otetta kengistään. Mutainen maa imaisi helposti keltaiset jäätelökumpparit jalasta ja sukat kastuisivat.
"Tyhmiä hevosiakin vielä."
Tummatukkainen Mikael käveli tallista riimunnaruja kädessään. Hän kulki keväisen tallipihan läpi ja katsahti hymyillen veljenpoikaansa, joka tupisi itsekseen jotain. Miro oli tomera ja pikkuvanha viisivuotias, joka todella kaipaisi tekemistä ennen kuin keksisi taas leikkiä cowboytä ilman lupaa.
"Moi Miro, mitäs mies?" Mikael kysyi.
"Ärsyttää, isi lähti taas Miisan kanssa töihin kun jotain kamalan tärkeää ja kaikkea. Eikä jättäny edes tablettia mulle, olisin halunnu kattoa Ryhmä Hauta. Tiiäkkö ne pennut oli oikeasti siellä viidakossa ja se Alli oliki apinoiden kuningatar!" poika höpötti pikkuhiljaa innostuen ja suuret siniset silmät loistaen.
"Vai niin se teki, semmosta se kuule on ku iskä on eläinlääkäri. Tuutko kaveriksi, viedään hevosia vähän sisälle. Jos vaikka taluttaisit Erikin sisälle kun Akukin on kipeänä. Mä otan ton Roopen tosta niin voin auttaa sua jos tarvii" Mikael ehdotti.
Tottakait vastattua Miro huuteli Erikiä, joka Mikaelinkin huudot kuultuaan maleksi portille Roope perässään. Mikael napsautti riimunnarun kiinni tottuneesti Roopelle ja odotti Miron ährätessä riimunnarua kiinni Erikin riimuun. Roope kulki ensin ja Erik perässä Miron taluttaessa ponia hirmuisen ylpeänä. Todellisuudessa Erik olisi seurannut Roopen perässä talliin vaikka irtikin, mutta Mirolle oli tärkeää päästä toteuttamaan kunniatehtävää ja taluttaa russponi talliin.
Tallissa Erik laitettiin käytävälle kiinni ja Mikael haki Mirolle harjoja ja istahti varustearkun päälle katselemaan pojan touhuilua ponin kanssa. Pellavapää harjasi tarkoin vedoin ponia ja oli hyvin innoissaan, keskittynyt ja pölyssä. Erik ummisti silmänsä ja nautti hoidosta täysin siemauksin. Hankalasta ratsastettavuudesta huolimatta se oli aivan omiaan tällaiseen ja nautti suuresti ollessaan huomion keskipisteenä. Poni nosti etukavionsa hirmuisen kiltisti ja antoi Miron puhdistaa ne, jonka jälkeen laski kavionsa varovasti maahan. Takajalat Mikael puhdisti. Harjauksen ajan Miro ja Mikael keskustelivat kaikesta tärkeästä, kuten uusista varsoista, legoista ja tietysti siitä, kuinka ihanaa oli harjata pehmeää ponia, josta irtosi hervoton määrä karvaa. Miro aikoi aikuisena olla niin taitava, että hyppäisi oikealla hevosella ihan oikean esteen, eikä vain ylittäisi puomeja käynnissä. Mikael virnisti paljastaen valkoisen, täydellisen hammasrivistönsä.
30.12.2017 Matkalla kotiin, kirjoittanut Kookos VRL-14268, 207 sanaa.
Ruunikko Gottlanninruss-varsa kiljahteli kuljetusvaunussa. Olin lähtenyt hakemaan yksin uutta ponivarsaa meille Iltamäen tallilta ja kaduin päätöstäni lähes heti. Aina välillä vilkuilin huolestuneena tabletin ruutua, josta välittyi kuva trailerista. Erik seisoi rauhallisen ja kaiken kokeneen Billy-ruunan vieressä, joka rouskutteli heinää nuoren orin temppuiluista välittämättä. Onneksi kotiin ei ollut pitkä matka, saapuisimme tuossa tuokiossa perille ja Erik pääsisi ensin uuteen karsinaansa ja siitä tarhaamaan ikäistensä nuorten laumaan. Suurin osa varsoista oli hevosia, joten Erik erottuisi varmaan joukosta pikkuruisena. Puristin ohjauspyörää tiukasti ja suuntasin katseen tiehen.
Viimein saavuimme perille ja näin Tinsun heiluttelevan kättä tallipihalla.
"Huh, ehjänä perillä! huudahdin poistuessani autosta.
Tinsu naureskeli ja kysyi irvaillen oliko Billy aiheuttanut ongelmia. Noh, luonnollisestikaan ei, käytimme Billyä seurahevosena nuorille tai muutenvain hermostuneille yksilöille. Kävelin sivuovelle ja katselin hölmistyneenä Erikin paikkaa, joka oli tyhjillään. Näin edessäni ainoastaan Billyn pään ja Erikin hännän.
"Mitä helv.." aloitin ja huusin pikaisesti Tinsulle, että avaisi takalaidan varovasti.
Olin kuitenkin liian hidas ja välittömästi kun takalaita oli auki Erik sujahti puomin ali, trailerista ulos ja heitteli voitonriemuisena päätään sännätessään pukkilaukkaan. Jäimme Tinsun kanssa katsomaan toisiamme silmät suurina.
"Sidoitko sä sen jotenkin huonosti?" Tinsu kysyi.
"No en todellakaan vaan laitoin ihan normaalisti kiinni, mutta jotenkin se on vaan kiemurrellut itsensä vapaaksi" puuskahdin.
Lähdimme pyydystämään Erikiä, mitähän tästä vielä tulisi.
"Neiti kesäheinä sua kaipaan niin.." pauhasi talliradio pikkuruisen Stella-tytön kävellessä pitkin käytävää. Miisa pitäisi hänelle oikean ratsastustunnin ja hän saisi ratsastaa Erikillä. Erik oli hieman äkäpussi, olihan se ori, mutta samalla se oli myös tallin ainoa poni, joka oli vapaana tällaiseen käyttöön. Tirkku oli Tian kanssa jossain valmennusleirillä, onnenpekka. Pian Erik oli saanut Marin, parikymppisen mustatukkaisen ensihoitajan, avustuksella satulan selkäänsä ja suitset päähänsä. Superjännittävä matka kohti kenttää saattoi alkaa. Miisa vaappui vastaan puolimatkassa.
"Moi Stella" hän moikkasi kummityttöään iloisesti.
"Hei!" Stella huudahti.
Stella pääsi jakkaralta itse ponin selkään ja Mari saapui pian taluttamaan ponia Miisan tilalle. Stella sai keskittyä itse omaan istuntaansa ponin kävellessä kuin laiska koira, hieman Marin perässä.
"Haluatko ottaa pätkän ravia?" Miisa kysäisi.
"Joo!!" Stella huudahti.
"Pidähän kiinni siitä satulan kauhukahvasta, Erikillä onneksi on mukavat askeleet. Et varmasti tipahda" Miisa ohjeisti hymyillen.
Ravipätkän otettuaan poni näytti edelleen yhtä laiskanpulskealta, mutta pienen tytön kasvot olivat punehtuneet ja loistivat riemusta.
04.05.2018 Halinalle Erik, kirjoittanut Tinsu VRL-12410, 390 sanaa.
Pellavapäinen pikkupoika kasaili kiviä päällekäin ja yritti tehdä niistä mahdollisimman korkeaa tornia. Sen sorruttua kyykyssä nököttävä poika nousi ylös ja heilautti kiharaista päätään ja tuhahti.
"Typeriä kiviä ja typerä isi." hän puhisi vihaisena ja maleksi kohti tarhaa.
Tarhalle päästyään poika jäi katselemaan kaihoisasti hevosia, joita hänen olisi tehnyt mieli edes silitellä, mutta turha toivo. Ne söivät kaukana heinää ja poika ei päässyt etenemään edes tarhaan sisälle menettämättä otetta kengistään. Mutainen maa imaisi helposti keltaiset jäätelökumpparit jalasta ja sukat kastuisivat.
"Tyhmiä hevosiakin vielä."
Tummatukkainen Mikael käveli tallista riimunnaruja kädessään. Hän kulki keväisen tallipihan läpi ja katsahti hymyillen veljenpoikaansa, joka tupisi itsekseen jotain. Miro oli tomera ja pikkuvanha viisivuotias, joka todella kaipaisi tekemistä ennen kuin keksisi taas leikkiä cowboytä ilman lupaa.
"Moi Miro, mitäs mies?" Mikael kysyi.
"Ärsyttää, isi lähti taas Miisan kanssa töihin kun jotain kamalan tärkeää ja kaikkea. Eikä jättäny edes tablettia mulle, olisin halunnu kattoa Ryhmä Hauta. Tiiäkkö ne pennut oli oikeasti siellä viidakossa ja se Alli oliki apinoiden kuningatar!" poika höpötti pikkuhiljaa innostuen ja suuret siniset silmät loistaen.
"Vai niin se teki, semmosta se kuule on ku iskä on eläinlääkäri. Tuutko kaveriksi, viedään hevosia vähän sisälle. Jos vaikka taluttaisit Erikin sisälle kun Akukin on kipeänä. Mä otan ton Roopen tosta niin voin auttaa sua jos tarvii" Mikael ehdotti.
Tottakait vastattua Miro huuteli Erikiä, joka Mikaelinkin huudot kuultuaan maleksi portille Roope perässään. Mikael napsautti riimunnarun kiinni tottuneesti Roopelle ja odotti Miron ährätessä riimunnarua kiinni Erikin riimuun. Roope kulki ensin ja Erik perässä Miron taluttaessa ponia hirmuisen ylpeänä. Todellisuudessa Erik olisi seurannut Roopen perässä talliin vaikka irtikin, mutta Mirolle oli tärkeää päästä toteuttamaan kunniatehtävää ja taluttaa russponi talliin.
Tallissa Erik laitettiin käytävälle kiinni ja Mikael haki Mirolle harjoja ja istahti varustearkun päälle katselemaan pojan touhuilua ponin kanssa. Pellavapää harjasi tarkoin vedoin ponia ja oli hyvin innoissaan, keskittynyt ja pölyssä. Erik ummisti silmänsä ja nautti hoidosta täysin siemauksin. Hankalasta ratsastettavuudesta huolimatta se oli aivan omiaan tällaiseen ja nautti suuresti ollessaan huomion keskipisteenä. Poni nosti etukavionsa hirmuisen kiltisti ja antoi Miron puhdistaa ne, jonka jälkeen laski kavionsa varovasti maahan. Takajalat Mikael puhdisti. Harjauksen ajan Miro ja Mikael keskustelivat kaikesta tärkeästä, kuten uusista varsoista, legoista ja tietysti siitä, kuinka ihanaa oli harjata pehmeää ponia, josta irtosi hervoton määrä karvaa. Miro aikoi aikuisena olla niin taitava, että hyppäisi oikealla hevosella ihan oikean esteen, eikä vain ylittäisi puomeja käynnissä. Mikael virnisti paljastaen valkoisen, täydellisen hammasrivistönsä.
30.12.2017 Matkalla kotiin, kirjoittanut Kookos VRL-14268, 207 sanaa.
Ruunikko Gottlanninruss-varsa kiljahteli kuljetusvaunussa. Olin lähtenyt hakemaan yksin uutta ponivarsaa meille Iltamäen tallilta ja kaduin päätöstäni lähes heti. Aina välillä vilkuilin huolestuneena tabletin ruutua, josta välittyi kuva trailerista. Erik seisoi rauhallisen ja kaiken kokeneen Billy-ruunan vieressä, joka rouskutteli heinää nuoren orin temppuiluista välittämättä. Onneksi kotiin ei ollut pitkä matka, saapuisimme tuossa tuokiossa perille ja Erik pääsisi ensin uuteen karsinaansa ja siitä tarhaamaan ikäistensä nuorten laumaan. Suurin osa varsoista oli hevosia, joten Erik erottuisi varmaan joukosta pikkuruisena. Puristin ohjauspyörää tiukasti ja suuntasin katseen tiehen.
Viimein saavuimme perille ja näin Tinsun heiluttelevan kättä tallipihalla.
"Huh, ehjänä perillä! huudahdin poistuessani autosta.
Tinsu naureskeli ja kysyi irvaillen oliko Billy aiheuttanut ongelmia. Noh, luonnollisestikaan ei, käytimme Billyä seurahevosena nuorille tai muutenvain hermostuneille yksilöille. Kävelin sivuovelle ja katselin hölmistyneenä Erikin paikkaa, joka oli tyhjillään. Näin edessäni ainoastaan Billyn pään ja Erikin hännän.
"Mitä helv.." aloitin ja huusin pikaisesti Tinsulle, että avaisi takalaidan varovasti.
Olin kuitenkin liian hidas ja välittömästi kun takalaita oli auki Erik sujahti puomin ali, trailerista ulos ja heitteli voitonriemuisena päätään sännätessään pukkilaukkaan. Jäimme Tinsun kanssa katsomaan toisiamme silmät suurina.
"Sidoitko sä sen jotenkin huonosti?" Tinsu kysyi.
"No en todellakaan vaan laitoin ihan normaalisti kiinni, mutta jotenkin se on vaan kiemurrellut itsensä vapaaksi" puuskahdin.
Lähdimme pyydystämään Erikiä, mitähän tästä vielä tulisi.