virtuaalihevonen / a sim-game horse
Susikallion Goblin
Virallinen nimi: Susikallion Goblin
Kutsumanimi: Gobbe Sukupuoli: ruuna Rotu: suomalainen puoliverinen Säkäkorkeus: 169.5cm Väri: ruunikonkirjava Syntynyt: 22.08.2017 Ikääntyminen: 14-vuotta, satunnainen Koulutustaso: 130cm/VaA/CIC4 Painotuslaji: Kenttäratsastus Rekisterinumero: VH17-031-0632 Omistaja: Eero (Tinsu VRL-12410 osaom. Sectu VRL-12390 & Kamu VRL-12666) Hoitaja: Teija Kasvattaja: Susikallio |
Jälkeläiset (0kpl):
08.09.2018 fwb-o Honeyhill's Dwarf e. Valiant Rainbow Drops 12.2018 fwb- Honeyhill's e. Charmandix AB om |
Tinsulla oli vakaa aikomus koulia ruunasta kelpo kisatykki itselleen, vaikkei sillä myöhempää siitosarvoa olisikaan tai vaikka se osoittautuisi luonteeltaan yhtä hankalaksi kun vanhempansa olivat kuulopuheiden mukaan. Kisatykki vahvatahtoisesta ruunasta tuli kuin tulikin, mutta vanhempien luonteensa "hullu suomalainen" oli kuitenkin perinyt. Parhaimmillaan Gobbe toimi kuitenkin loistavana ratsuna, jonka kanssa luottamuksen saavutettuaan pystyi tekemään lähes mitä vain.
sukutaulu
Isälinja: Susikallion Swingaway - Susikallion Svoops - Double Trouble xx - Do The Do xx
Emälinja: Ramant Lenore - Lemon Sage HA - Leonora HA - Larissa HA - Lacrisia LM
Emälinja: Ramant Lenore - Lemon Sage HA - Leonora HA - Larissa HA - Lacrisia LM
i. Susikallion Swingaway fwb 169cm mrnkrj |
ii. Susikallion Svoops holst 172cm prnkrj |
iii. Double Trouble xx xx 170cm rn |
iie. Voodoo SIN holst 170cm prt |
||
ie. Susikallion Derby fwb 169cm mrnkrj |
iei. Kingston Tristan fwb 168cm trn |
|
iee. T.H. Shamrock II fwb 167cm trn |
||
e. Ramant Lenore fwb 170cm rn |
ei. Suprant Difrent KTK II fwb 168cm mrnkrj |
eii. VIR MVA Ch Daniel KTK I, VSN National Champion fwb 165cm mr |
eie. Crayon Adira KTK III fwb 169cm trn |
||
ee. Lemon Sage HA hann 169cm rn |
eei. Akidagain HA hann 171cm trn |
|
eee. Leonora HA hann 162cm rt |
Gobbesta muistetaan aina ensimmäisenä hassu kirjava väritys: kenttäradoilla lehmänvärinen ruuna kyllä huomataan! Gobbella on vähän romuluiset, kokoonsa nähden tolkuttoman laajat liikkeet, joihin taitava ratsastaja hikoilee pehmeyttä. Loputtomalla toistolla, verellä, hiellä ja kyynelillä ruuna vilauttelee pätkittäin uskomattoman hienoa menoa. Gobben erityinen bravuuri on esittää koulutunneilla laiskaa lehmää ja saada tallitytöt kyyneliin.
Hoitaessa Gobbe on hieman huntalo, se on helpoin saada laitettua käytävällä, jossa se ei pääse pyörimään ja kujeilemaan hoitajan kustannuksella. Ruuna on kova testaamaan, se ei anna mitään ilmaiseksi, ei edes vanhoille tutuille. Gobben saapuessa Tinsulle se vei omistajatartaan kuin märkää rättiä Sectun ja Kamun katsellessa vieressä epäuskoisena.
Pikkuhiljaa tutustellessa Kamu on saanut ruunaan parhaiten yhteyden ja Gobbe nauttiikin kovasti kumisualla pyörittelystä ja rapsuttelusta korvan takaa. Taluttaessa erittäin arvaamaton ja hieman orimainen, tekee mitä haluaa ja saattaa lähteä kuskaamaan taluttajaa jos sille ei ole muistanut laittaa narua suuhun (aina sekään ei tietenkään auta). Irti päästyään ruuna antaa ottaa itsensä hyvin kiinni, mutta testausvaihe on vielä tässäkin iässä melkoisen kova.
Hoitaessa Gobbe on hieman huntalo, se on helpoin saada laitettua käytävällä, jossa se ei pääse pyörimään ja kujeilemaan hoitajan kustannuksella. Ruuna on kova testaamaan, se ei anna mitään ilmaiseksi, ei edes vanhoille tutuille. Gobben saapuessa Tinsulle se vei omistajatartaan kuin märkää rättiä Sectun ja Kamun katsellessa vieressä epäuskoisena.
Pikkuhiljaa tutustellessa Kamu on saanut ruunaan parhaiten yhteyden ja Gobbe nauttiikin kovasti kumisualla pyörittelystä ja rapsuttelusta korvan takaa. Taluttaessa erittäin arvaamaton ja hieman orimainen, tekee mitä haluaa ja saattaa lähteä kuskaamaan taluttajaa jos sille ei ole muistanut laittaa narua suuhun (aina sekään ei tietenkään auta). Irti päästyään ruuna antaa ottaa itsensä hyvin kiinni, mutta testausvaihe on vielä tässäkin iässä melkoisen kova.
Palkitut sukulaiset, jotka eivät näy sukutaulussa:
ieei. Darkheart SIN YLA2, KRJ-II
ieiii. Craven GER YLA2, KRJ-I
eiii. Defekt DÄR YLA2, KRJ-III, KTK-III
eiiii. Died In Your Arms YLA3, KRJ-II
eiiie. Bye Beautiful '68 YLA2, KRJ-II
eieie. Venom GER KRJ-II
eeieii. Gelungen KRJ-II
eeeii. Nelda's Bethil YLA3, KRJ-II
eeeie. Crimson Tear PB YLA3, KRJ-I
eeeiei. Darkside Crimson YLA3, KRJ-III
eeeei. Juhani Luned YLA3
ieei. Darkheart SIN YLA2, KRJ-II
ieiii. Craven GER YLA2, KRJ-I
eiii. Defekt DÄR YLA2, KRJ-III, KTK-III
eiiii. Died In Your Arms YLA3, KRJ-II
eiiie. Bye Beautiful '68 YLA2, KRJ-II
eieie. Venom GER KRJ-II
eeieii. Gelungen KRJ-II
eeeii. Nelda's Bethil YLA3, KRJ-II
eeeie. Crimson Tear PB YLA3, KRJ-I
eeeiei. Darkside Crimson YLA3, KRJ-III
eeeei. Juhani Luned YLA3
Gobbe kilpailee porrastetuissa, tämänhetkisen tason voit tarkastaa täältä.
Tarinakilpailuihin osallistumisia: 0kpl.
Tarinakilpailuihin osallistumisia: 0kpl.
Palkinnot
15.12.2018 Ratsuhevosten laatuarvostelu Quintessential
(51,667 %) 7.5 / 6 / 4.5 / 3 / 4 / 7 / 3.5 / 5 / 6
(51,667 %) 7.5 / 6 / 4.5 / 3 / 4 / 7 / 3.5 / 5 / 6
01.09.2018 Rate My Pony - 2 Star Prospect
Rakenne 48% - Liikkeet 50% - Luonne 41% - Taidot 54% = 929 pistettä. Ratsastus - hyvä, käytös - hyvä Parhaat pisteet: Hyppytekniikka (98p) ja herkkyys (88p). Heikoimmat pisteet: Kuuliaisuus (3p), voima (14p), rohkeus (18p) |
04.09.2018 Kavalettiharjoituksia - kenttävalmennus. Kirjoittanut osaomistaja VRL-12666, 571 sanaa.
Tweedtakkiin ja ruskeisiin ratsastushousuihin pukeutunut Eero laavasi paperipinoa läpi. Hän oli viimeinkin saanut valittua neljä kenttäratsukkoa, jotka huolisi valmennuksiinsa. Hän raapi päätään ja katseli läpi ketä paikalle olisi tulossa. Kitty ja Una Delm eli Iron, joka oli rodultaan Deliboz. Eero, joka oli nähnyt paljon ja kuvitteli tietävänsä jo lähes kaiken, ei ollut koskaan ennen nähnyt sen rotuista hevosta. Toinen ratsukko oli Aino ja Liljan Dragotti, Totti. Kolmantena mukana olivat Calandre ja Jõhvikas, jota sai kuulema onneksi kutsua vain Johniksi. Viimeinen ratsukko oli oman tallimme Teija ja Gobbe, joiden pärjäämistä Eero eniten pohdiskeli. Eero hymähti, laittoi paperit kasaan ja marssi kentälle, johon hän lähti laittamaan harjoituksen valmiiksi.
Tweedtakkiin ja ruskeisiin ratsastushousuihin pukeutunut Eero laavasi paperipinoa läpi. Hän oli viimeinkin saanut valittua neljä kenttäratsukkoa, jotka huolisi valmennuksiinsa. Hän raapi päätään ja katseli läpi ketä paikalle olisi tulossa. Kitty ja Una Delm eli Iron, joka oli rodultaan Deliboz. Eero, joka oli nähnyt paljon ja kuvitteli tietävänsä jo lähes kaiken, ei ollut koskaan ennen nähnyt sen rotuista hevosta. Toinen ratsukko oli Aino ja Liljan Dragotti, Totti. Kolmantena mukana olivat Calandre ja Jõhvikas, jota sai kuulema onneksi kutsua vain Johniksi. Viimeinen ratsukko oli oman tallimme Teija ja Gobbe, joiden pärjäämistä Eero eniten pohdiskeli. Eero hymähti, laittoi paperit kasaan ja marssi kentälle, johon hän lähti laittamaan harjoituksen valmiiksi.
"Nonii terve, ootte vissiin lämmitelly jo. Tarkotus ois vähän aktivoida hevosia ja lisätä tuota reaktionopeutta, joka ei kyllä kenelläkään päätähuimaa just nyt" Eero aloitti tylyttämällä, vaikkei siihen suoranaisesti mitään tarvetta olisikaan ollut.
"Ympyröillä on halkasijaa se 25metriä ja niinku näette tuolla päädyssä on innari eli in-and-out, jossa on puomi sisäpuolelta matalammalla ja ulkoa korokkeella. Okserit on kuudenkymmenen sentin korkeudella, tekniikka on tärkeintä, eikä se, että hypätään korkeutta" hän jatkoi. "Aloittakaa tuolla innarilla, pysykää aivan tosissaan keskellä ja minä sitten täältä (tynnyrin päältä) katon, että painutteko te sinne sisäkaarteeseen, jossa on helpompi kulkea. Yrittäkää ihan tosissaan sitten saada ne kopukat suoraan keskeltä, muuten tulee tikkaamista tai semmosta harppomista, enkä halua nähdä nyt älyttömiä kumpiakaan. Jos sitä on, niin te otatte niin kauan temmonvaihteluja askellajin sisällä, että ne hevoset ei jää pohkeen taakse." Eero paapatti harppoessaan esimerkkinä innarin puomeja yli. "Sitten tuutte tänne okserille ja hevosen pitäis pysyä kunnolla siellä takajalkojen työnnettävänä, niin te käytännössä vain lennähdätte tästä yli. Jos menee pitkäksi niin pidätteitä, pidätteitä ja ylös, ei itseen päin! Minä sitten huudan teille jos menee vituik.. huonosti. Sitten tänne päätyyn kavaletille ja |
eteenpäin, eteenpäin. Vielä tää toinen okseri ja nyt pitäis jo leiskahtaa yli kun on sitä aktiivisuutta alla, antakaa sen hevosen liikkua omalla moottorilla, mutta kontrollissa. " Eero jatkoi palatessaan ratsukoiden eteen.
"Jos jollakin menee oikein hyvin, niin otetaanhan sitten niin, että vaihdellaan toisella - kolmannella kierroksella teidät sitten innariin joko ulkolaidasta tai sisälaidasta, tarpeen mukaan. Ja voihan nuita oksereitakin nostaa jos vain onnistutte tässä hyvin. Ensimmäiseksi Kitty, siten Aino, Calandre ja Teija. Viimisimpien kannattaa nakata jotain loimentynkää hevosten selkään ja kävellä hetki."
Kirjava ruuna oli rallitellut menemään lämmittelyssä miten sattuu päätään viskoen ja pukitellen, sekä kuskannut kyydissä pelkäävää Teijaa kuin märkää rättiä tytön roikkuessa kyydissä apinanraivolla. Muutaman vaaratilanteen osuessa kohdalle Eero oli viheltänyt pelin poikki ja kutsunut ratsukon luokseen keskustelemaan. Teija ja Goblin siirrettiin lämmittelemään koulukentälle ja päästettiin takaisin vasta kun oli heidän vuoronsa kuunnella tehtävänanto ja siirtyä itse tehtävälle. Tehtävälle saapui mustavalkoinen ruutitynnyri, joka katsoi Teijaa useampaan otteeseen yläkautta silmiin, ruuna liiteli pää pilvissä ja teki juuri mitä tahtoi. Eero komensi hakemaan martingaalin, joka auttaisi pidätteiden kanssa. Lopulta ruunalle puettiin vaaleanpunainen martingaali tallityttöjen levitellessä käsiä, se oli kuulema ollut ensimmäinen joka löytyi.
Lopulta ratsukko pääsi aloittamaan tehtävän ja Goblin harppoi tehtävää aluksi miten sattui. Ruuna ei ollut kuulolla lainkaan ja yritti ilmeisesti tehtävän nopeusennätystä. Tiet eivät menneet alkuunkaan siten miten olisi kuulunut, vaan Goblin pyrki hyppäämään esteet suoraan, vaikkakin sitten pää vinossa. Muutaman kerran tehtävää kaahattuaan Goblin alkoi viimeinkin kuunnella ratsastajaansa ja ensimerkit ruunan kuuntelusta tulivat okserilla, jonka se vain laukkasi yli, eikä hypännyt kuin kameli. Tästä pikkuhiljaa ruunan laukatessa aina tasapainoisempaa laukkaa yli esteiden ja kulkiessa puomien matalasta päästä tarkasti, alkoi meno näyttää sievältä.Loppua kohti myös Teija alkoi päästä kipsistään ja rentoutua selästään. Tämä oli ratkaiseva tekijä ja lopulta ratsukko näytti onnistuneita suoritteita.
17.08.2018 Pyrkiminen valmennusrenkaaseen. Kirjoittanut Teija, 473 sanaa
"Hei Gobbe, pitkästä aikaa" huutelin ruunalle keltamusta riimunnaru piilotettuna selkäni taakse.
Kirjava jätti nosti päätään ruohosta ja heilautti hieman häntäänsä ennen kuin laski päänsä takaisin mättäälle. Yas, yas, yas, ajattelin, mitähän tästä tulisi. Vilkaisin pikaisesti aktiivisuusrannekettani, 12:15, vain neljäkymmentäviisiminuuttia aikaa saada ruuna edustuskuntoon Eeron eteen. Tahdoin palavasti syksyn valmennusrenkaaseen ja arvonnassa minulle oli napsahtanut Gobbe. Ruuna ei tekisi siitä helppoa, mutta onnistuessani Eero arvostaisi minua suuresti. Kävelin laitumelle ja rapisuttelin suklaakonvehdin käärettä taskussani. Gobbe nosti päätään ja suureksi yllätyksekseni ruuna käveli luokseni kerjäämään herkkuja. Napsautin narun kiinni ruunan riimuun ja pyöräytin sen turvan ympärille. Joskos näillä eväillä pärjäisimme sadan metrin päässä sijaitsevalle tallipihalle. Jännitti ja aivan hulluna!
Saatuani Goblinin laitettua valmiiksi olin auttamatta myöhässä, hiessä ja pölyssä. Ruuna nakkoi päätään ja kiroilin mielessäni jo etukäteen. Suurella ympyränmuotoisella kentällä minua odotti ainoastaan muuri ja viuhkanmallinen sateenkaarieste. Eero oli todellakin ajatellut kaikkea, jälleen kerran. Kuka tahansa onnistuisi hyppimään esteradan täysautomaatilla, mutta haastava hevonen ja erikoisesteet, tästä tulisi mielenkiintoista. Vilkaisin kentän laidalle, jossa tallilaiset istuivat rivissä ja katselivat hieman happamina kentälle. Ainoastaan kymmenen meistä kilpaili valmennuspaikoista, joita oli tälle syksylle kolme esteille, kolme kouluratsastukseen ja kaksi kenttäpuolelle. Talutin ruunan kentän laidalle ja nousin selkään ystäväni Minjan pidellessä karkuun yrittävää ruunaa. Pääsin kyytiin ja kiristin vyön, voi olisinpa jättänyt lämmittelyyn enemmän aikaa.
Puolen tunnin kuluttua saavuin Eeron eteen hieman tahmealla ruunalla ja odotin vatsa jännityksestä kipeänä mitä meillä oli edessämme. Aikaisemmin Kookos oli ratsastanut kadehdittavan hyvin Artilla, vasta kuusivuotiaalla hopeanruunikonkirjavalla suomalaisella puoliverisellä. Eero ei ollut antanut yhtään moitetta, joten paikka oli lähes varma. Epäonnistuminen ei olisi Kookokselle kuitenkaan maailmanloppu, hänellä oli uskomattoman hieno kilpailuhistoria muilla hevosilla takanaan ja varsa kasvamassa. Eipä mennyt taaskaan tasan, olisipa minullakin edes oma hoitohevonen.
"Pistäppäs sitä ruunaa liikkeelle" Eero murahti ja keskeytti mietteeni.
Pyysin Gobbea liikkeelle ja sainkin lopulta siltä edes kohtalaisen miellyttäviä askeleita, vaikka ne selkään tuntuivatkin aivan kammottavilta. Ruuna oli näyttävä, mutta sen suuret askeleet eivät olleet mukavat ratsastajan kannalta. Suoritimme muutamia tavallisia kouluratsastustehtäviä, kuten avo- ja sulkutaivutuksia ravissa, siirtymisiä ja temmonvaihteluja askellajin sisällä. Lopulta Eero oli nähnyt tarpeeksi ja pyysi siirtymään kevyessä laukassa suuren kentän toiselle puolelle, matalahkolle muurille ja sen jälkeen kääntämään sateenkaarelle.
Esteet nähtyään Gobbe pyrki pidentämään laukkaansa ja sain todella pidätellä sitä, jotta ruuna pysyisi hallinnassa. Tajusin, etten saisi kaahottamalla muuta aikaan kuin suuren vahingon, mutta Gobben kanssa vetokilpailua en voittaisi. Käänsin ruunan ympyrälle ja yritin laskea sen kierroksia laittamalla sen hommiin, mutta haastavaa ruunan kanssa siltikin oli. Lopulta päädyimme muurille saakka ja ylitimme sen suunnilleenkaan sievästi, joskaan emme tyylipuhtaasti. Sateenkaariviuhkasta päädyimme ohi kokonaan.
"Uudelleen, käännä se voltille, äläkä anna kuskata" Eero totesi enemmän itselleen kuin minulle.
Hän suoristi tummaa lippistään ja jatkoi keikkumista tynnyrinsä päällä. Lopulta päädyimme ylittämään muurin vielä kolmesti ennen kuin pääsimme siitä kauniisti sateenkaarelle. Heti tämän jälkeen Eero nyökkäsi ja passitti meidät loppuverryttelyihin. Lähdimme Gobben kanssa kävelemään maastoon ja ruuna venytti päätään ja käveli kiltisti, aivan kuin vanhempi ja tylsempikin tyyppi.
12.11.2017 Kirjoittanut Tinsu (VRL-12410), 333 sanaa
"Ai hitto mitä sä Tinsu oot taas menny ostamaan", kysyi Sectu silmät pyöreänä kirjavan ruunan peruuttaessa alas valkoisesta traikusta ikionnellinen Tinsu perässään. Tallipihalla Kamu pyörähti ympäri kulmat kurtussa ja katseli hevosta sen haistellessa ilmaa sieraimet suurina, pää ylväästi pystyssä ja harja tuulessa lepattaen.
"Tuota.. Eikös meidän pitänyt keskittyä ostamaan vaan tammoja nyt kun ei olla saatu vielä sitä laajennostakaan valmiiksi. Mitä ihmettä me ruunalla tehdään, eihän sillä ole edes siitoskäytössä duunia.", Kamu kysäisi nauruaan pidätellen.
"Noh, ei siitä ehkä siitoskäyttöön oo, mutta ko mie menin käymään siellä Susikalliossa ja kattelin niitä hevosia niin sitte vilkasin tätä Gobbea kun se tarhas siellä, oli jotenki niin nätin värinen. Ja suomalainen puoliverinen kuitenki, kirjava, voitteko uskoa! Mutta siis niin, mie nyt vaan ihastuin, kattokaa kuinka nätti se on!" Tinsu vastasi ihastuneena välittämättä tippaakaan epäilyistä ja epäilyistä.
Tinsulla oli vakaa aikomus koulia ruunasta kelpo kisatykki itselleen, vaikkei sillä myöhempää siitosarvoa olisikaan tai vaikka se osoittautuisi luonteeltaan yhtä hankalaksi kun vanhempansa olivat kuulopuheiden mukaan. Ruunaahan voisi käyttää vaikka ratsastuskoulussa tulevaisuudessa, mikäli Siniseen Kesätuuleen joskus sellainenkin tulisi. Olisihan ruunassa toki sekin helppoutensa, ettei se pomppisi tammojen perässä kuin ääliö saati sitten olisi kiimassa..
Tinsun ajatukset katkesivat äkisti ruunan heitellessä päätään ja puhistessa tallia lähinnä olevassa tarhassa olevalle Kinderille. Sitten se päätti säikähtää lepattavaa pressua tallin toisessa päässä, vinkaista ja yrittää karkuun. "Voi perkeleen perkele" Tinsu tokaisi ja yritti kääntää Gobbea ympyrälle, mutta ruuna hönki eteenpäin kuin höyryveturi. Se heitteli päätään ja yritti päästä irti takiaisena hevosessa roikkuvasta Tinsusta, joka puolestaan komensi tiukasti riimunnarun päässä ja yritti epätoivoisesti jarruttaa menoa liukkaalla marraskuisella tallipihalla. Tinsun converset luistivat ja Gobben repaistessa kunnolla, Tinsu lensi suoraan kyljelleen vesilätäkköön. Sitten Gobbe ravasi tyytyväisenä viereiselle tarhalle moikkaamaan Kinderiä ja antoi Sectun ottaa itsensä kiinni ilman mitään ongelmia.
Tinsu katsoi ruunan menoa vuorostaan itse silmät laajentuneina ja totesi voi perkeleen perkeleensä tälläkertaa ääneen. Hän nousi ylös vesilätäköstä mustat verkkarit takapuolesta kastuneena ja pyyhki märät kätensä ensin niihin ja sitten tummansiniseen takkiinsa. Keltaloiminen ruuna katsoi tallipihan yli ja päästi kimeän hirnahduksen Sectun taluttaessa nauraen ruunaa sisään talliin.
"Jos jollakin menee oikein hyvin, niin otetaanhan sitten niin, että vaihdellaan toisella - kolmannella kierroksella teidät sitten innariin joko ulkolaidasta tai sisälaidasta, tarpeen mukaan. Ja voihan nuita oksereitakin nostaa jos vain onnistutte tässä hyvin. Ensimmäiseksi Kitty, siten Aino, Calandre ja Teija. Viimisimpien kannattaa nakata jotain loimentynkää hevosten selkään ja kävellä hetki."
Kirjava ruuna oli rallitellut menemään lämmittelyssä miten sattuu päätään viskoen ja pukitellen, sekä kuskannut kyydissä pelkäävää Teijaa kuin märkää rättiä tytön roikkuessa kyydissä apinanraivolla. Muutaman vaaratilanteen osuessa kohdalle Eero oli viheltänyt pelin poikki ja kutsunut ratsukon luokseen keskustelemaan. Teija ja Goblin siirrettiin lämmittelemään koulukentälle ja päästettiin takaisin vasta kun oli heidän vuoronsa kuunnella tehtävänanto ja siirtyä itse tehtävälle. Tehtävälle saapui mustavalkoinen ruutitynnyri, joka katsoi Teijaa useampaan otteeseen yläkautta silmiin, ruuna liiteli pää pilvissä ja teki juuri mitä tahtoi. Eero komensi hakemaan martingaalin, joka auttaisi pidätteiden kanssa. Lopulta ruunalle puettiin vaaleanpunainen martingaali tallityttöjen levitellessä käsiä, se oli kuulema ollut ensimmäinen joka löytyi.
Lopulta ratsukko pääsi aloittamaan tehtävän ja Goblin harppoi tehtävää aluksi miten sattui. Ruuna ei ollut kuulolla lainkaan ja yritti ilmeisesti tehtävän nopeusennätystä. Tiet eivät menneet alkuunkaan siten miten olisi kuulunut, vaan Goblin pyrki hyppäämään esteet suoraan, vaikkakin sitten pää vinossa. Muutaman kerran tehtävää kaahattuaan Goblin alkoi viimeinkin kuunnella ratsastajaansa ja ensimerkit ruunan kuuntelusta tulivat okserilla, jonka se vain laukkasi yli, eikä hypännyt kuin kameli. Tästä pikkuhiljaa ruunan laukatessa aina tasapainoisempaa laukkaa yli esteiden ja kulkiessa puomien matalasta päästä tarkasti, alkoi meno näyttää sievältä.Loppua kohti myös Teija alkoi päästä kipsistään ja rentoutua selästään. Tämä oli ratkaiseva tekijä ja lopulta ratsukko näytti onnistuneita suoritteita.
17.08.2018 Pyrkiminen valmennusrenkaaseen. Kirjoittanut Teija, 473 sanaa
"Hei Gobbe, pitkästä aikaa" huutelin ruunalle keltamusta riimunnaru piilotettuna selkäni taakse.
Kirjava jätti nosti päätään ruohosta ja heilautti hieman häntäänsä ennen kuin laski päänsä takaisin mättäälle. Yas, yas, yas, ajattelin, mitähän tästä tulisi. Vilkaisin pikaisesti aktiivisuusrannekettani, 12:15, vain neljäkymmentäviisiminuuttia aikaa saada ruuna edustuskuntoon Eeron eteen. Tahdoin palavasti syksyn valmennusrenkaaseen ja arvonnassa minulle oli napsahtanut Gobbe. Ruuna ei tekisi siitä helppoa, mutta onnistuessani Eero arvostaisi minua suuresti. Kävelin laitumelle ja rapisuttelin suklaakonvehdin käärettä taskussani. Gobbe nosti päätään ja suureksi yllätyksekseni ruuna käveli luokseni kerjäämään herkkuja. Napsautin narun kiinni ruunan riimuun ja pyöräytin sen turvan ympärille. Joskos näillä eväillä pärjäisimme sadan metrin päässä sijaitsevalle tallipihalle. Jännitti ja aivan hulluna!
Saatuani Goblinin laitettua valmiiksi olin auttamatta myöhässä, hiessä ja pölyssä. Ruuna nakkoi päätään ja kiroilin mielessäni jo etukäteen. Suurella ympyränmuotoisella kentällä minua odotti ainoastaan muuri ja viuhkanmallinen sateenkaarieste. Eero oli todellakin ajatellut kaikkea, jälleen kerran. Kuka tahansa onnistuisi hyppimään esteradan täysautomaatilla, mutta haastava hevonen ja erikoisesteet, tästä tulisi mielenkiintoista. Vilkaisin kentän laidalle, jossa tallilaiset istuivat rivissä ja katselivat hieman happamina kentälle. Ainoastaan kymmenen meistä kilpaili valmennuspaikoista, joita oli tälle syksylle kolme esteille, kolme kouluratsastukseen ja kaksi kenttäpuolelle. Talutin ruunan kentän laidalle ja nousin selkään ystäväni Minjan pidellessä karkuun yrittävää ruunaa. Pääsin kyytiin ja kiristin vyön, voi olisinpa jättänyt lämmittelyyn enemmän aikaa.
Puolen tunnin kuluttua saavuin Eeron eteen hieman tahmealla ruunalla ja odotin vatsa jännityksestä kipeänä mitä meillä oli edessämme. Aikaisemmin Kookos oli ratsastanut kadehdittavan hyvin Artilla, vasta kuusivuotiaalla hopeanruunikonkirjavalla suomalaisella puoliverisellä. Eero ei ollut antanut yhtään moitetta, joten paikka oli lähes varma. Epäonnistuminen ei olisi Kookokselle kuitenkaan maailmanloppu, hänellä oli uskomattoman hieno kilpailuhistoria muilla hevosilla takanaan ja varsa kasvamassa. Eipä mennyt taaskaan tasan, olisipa minullakin edes oma hoitohevonen.
"Pistäppäs sitä ruunaa liikkeelle" Eero murahti ja keskeytti mietteeni.
Pyysin Gobbea liikkeelle ja sainkin lopulta siltä edes kohtalaisen miellyttäviä askeleita, vaikka ne selkään tuntuivatkin aivan kammottavilta. Ruuna oli näyttävä, mutta sen suuret askeleet eivät olleet mukavat ratsastajan kannalta. Suoritimme muutamia tavallisia kouluratsastustehtäviä, kuten avo- ja sulkutaivutuksia ravissa, siirtymisiä ja temmonvaihteluja askellajin sisällä. Lopulta Eero oli nähnyt tarpeeksi ja pyysi siirtymään kevyessä laukassa suuren kentän toiselle puolelle, matalahkolle muurille ja sen jälkeen kääntämään sateenkaarelle.
Esteet nähtyään Gobbe pyrki pidentämään laukkaansa ja sain todella pidätellä sitä, jotta ruuna pysyisi hallinnassa. Tajusin, etten saisi kaahottamalla muuta aikaan kuin suuren vahingon, mutta Gobben kanssa vetokilpailua en voittaisi. Käänsin ruunan ympyrälle ja yritin laskea sen kierroksia laittamalla sen hommiin, mutta haastavaa ruunan kanssa siltikin oli. Lopulta päädyimme muurille saakka ja ylitimme sen suunnilleenkaan sievästi, joskaan emme tyylipuhtaasti. Sateenkaariviuhkasta päädyimme ohi kokonaan.
"Uudelleen, käännä se voltille, äläkä anna kuskata" Eero totesi enemmän itselleen kuin minulle.
Hän suoristi tummaa lippistään ja jatkoi keikkumista tynnyrinsä päällä. Lopulta päädyimme ylittämään muurin vielä kolmesti ennen kuin pääsimme siitä kauniisti sateenkaarelle. Heti tämän jälkeen Eero nyökkäsi ja passitti meidät loppuverryttelyihin. Lähdimme Gobben kanssa kävelemään maastoon ja ruuna venytti päätään ja käveli kiltisti, aivan kuin vanhempi ja tylsempikin tyyppi.
12.11.2017 Kirjoittanut Tinsu (VRL-12410), 333 sanaa
"Ai hitto mitä sä Tinsu oot taas menny ostamaan", kysyi Sectu silmät pyöreänä kirjavan ruunan peruuttaessa alas valkoisesta traikusta ikionnellinen Tinsu perässään. Tallipihalla Kamu pyörähti ympäri kulmat kurtussa ja katseli hevosta sen haistellessa ilmaa sieraimet suurina, pää ylväästi pystyssä ja harja tuulessa lepattaen.
"Tuota.. Eikös meidän pitänyt keskittyä ostamaan vaan tammoja nyt kun ei olla saatu vielä sitä laajennostakaan valmiiksi. Mitä ihmettä me ruunalla tehdään, eihän sillä ole edes siitoskäytössä duunia.", Kamu kysäisi nauruaan pidätellen.
"Noh, ei siitä ehkä siitoskäyttöön oo, mutta ko mie menin käymään siellä Susikalliossa ja kattelin niitä hevosia niin sitte vilkasin tätä Gobbea kun se tarhas siellä, oli jotenki niin nätin värinen. Ja suomalainen puoliverinen kuitenki, kirjava, voitteko uskoa! Mutta siis niin, mie nyt vaan ihastuin, kattokaa kuinka nätti se on!" Tinsu vastasi ihastuneena välittämättä tippaakaan epäilyistä ja epäilyistä.
Tinsulla oli vakaa aikomus koulia ruunasta kelpo kisatykki itselleen, vaikkei sillä myöhempää siitosarvoa olisikaan tai vaikka se osoittautuisi luonteeltaan yhtä hankalaksi kun vanhempansa olivat kuulopuheiden mukaan. Ruunaahan voisi käyttää vaikka ratsastuskoulussa tulevaisuudessa, mikäli Siniseen Kesätuuleen joskus sellainenkin tulisi. Olisihan ruunassa toki sekin helppoutensa, ettei se pomppisi tammojen perässä kuin ääliö saati sitten olisi kiimassa..
Tinsun ajatukset katkesivat äkisti ruunan heitellessä päätään ja puhistessa tallia lähinnä olevassa tarhassa olevalle Kinderille. Sitten se päätti säikähtää lepattavaa pressua tallin toisessa päässä, vinkaista ja yrittää karkuun. "Voi perkeleen perkele" Tinsu tokaisi ja yritti kääntää Gobbea ympyrälle, mutta ruuna hönki eteenpäin kuin höyryveturi. Se heitteli päätään ja yritti päästä irti takiaisena hevosessa roikkuvasta Tinsusta, joka puolestaan komensi tiukasti riimunnarun päässä ja yritti epätoivoisesti jarruttaa menoa liukkaalla marraskuisella tallipihalla. Tinsun converset luistivat ja Gobben repaistessa kunnolla, Tinsu lensi suoraan kyljelleen vesilätäkköön. Sitten Gobbe ravasi tyytyväisenä viereiselle tarhalle moikkaamaan Kinderiä ja antoi Sectun ottaa itsensä kiinni ilman mitään ongelmia.
Tinsu katsoi ruunan menoa vuorostaan itse silmät laajentuneina ja totesi voi perkeleen perkeleensä tälläkertaa ääneen. Hän nousi ylös vesilätäköstä mustat verkkarit takapuolesta kastuneena ja pyyhki märät kätensä ensin niihin ja sitten tummansiniseen takkiinsa. Keltaloiminen ruuna katsoi tallipihan yli ja päästi kimeän hirnahduksen Sectun taluttaessa nauraen ruunaa sisään talliin.