virtuaalihevonen / a sim-game horse
Valiant sherry topaz
KTK-III
Virallinen nimi: Valiant Sherry Topaz
Kutsumanimi: Sheri Sukupuoli: tamma Rotu: Suomalainen puoliverinen Säkäkorkeus: 167cm Väri: ruunikko Syntynyt: 02.05.2015 Ikääntyminen: 15-vuotta, satunnainen Koulutustaso: 160cm Painotuslaji: Esteratsu Rekisterinumero: VH15-031-0937 Omistaja: Eero (Tinsu VRL-12410 osaom. Sectu VRL-12390 & Kamu VRL-12666) Hoitaja: Kasvattaja: Valiant Warmbloods |
Sheri saapui meille marraskuussa 2017 yhdessä Oonan kanssa, Sheri oli peruskoulutettu hyvin aiemmassa kodissaan Valiant Warmbloodsissa, oli maailmalle avoin ja rohkea, sekä hyppäsi esteitä äärettömän hyvin mikä oli tietysti Eeron mieleen. Eero ja Sheri ehtivät startata kansallisella tasolla yhdessäkin muutamat kilpailut ennen kuin Sheri jäi siitos- ja opetuskäyttöön. Sheri ei kuitenkaan tullut kantavaksi heti, joten tamma toimii nykyään nuorten, tulevien huippuratsastajien opetusmestarina Eeron tarkkaavaisten silmien alla.
sukutaulu
Isälinja: Nevermore von Gateaway - Brother Slayer NON - Orlando Nove - Oroaq
Emälinja: Valiant Flamingo Opal - Sokerikuun Arlessa - Hawaii SWA - Havanno
Emälinja: Valiant Flamingo Opal - Sokerikuun Arlessa - Hawaii SWA - Havanno
i. Nevermore voin Gateaway trak, 169cm, prn |
ii. Bother Slayer NON trak, 169cm, trn |
iii. Orlando Nove Ch, ERJ-II trak, 168cm, rn | iie. Kreativ NON trak 164cm, rn |
ie. Not Seventeen trak, 171cm, km irtoSert |
iei.Pyrrhus von Argen trak irtoSert | iee. Primastar SWA trak. esikantakirjattu |
e. Valiant Flamingo Opal fwb, 166cm KTK-II |
ei. Valiant Gooseberry Garnet fwb, 164cm, rt irtoSert |
eii. Delicate Geodes fwb, 163cm, rt | eie. Diamond Bar VAL fwb, 166cm, km KERJ-I |
ee. Sokerikuun Arlessa swb, 165cm, prn |
eei. Crayon Jarl swb, 160cm, prn | eee. Hawaii SWA westf, 162cm, m irtoSert |
Sheri on diivamainen tamma, joka osaa esiintyä ja esiintyy mielellään aina ja kaikille. Tamman tapaa hyvin usein pää ylhäällä pörisemässä niin tarhassa, laitumella tai sitten kentällä. Sheri on parhaimmillaan esteratsastuksessa, joka onkin sen painotuslaji. Sherille vaikeinta esteiden saralla ovat pienet esteet, se ei jaksa keskittyä niiden kanssa ja helposti jättää metristen kanssa hyppäämättä kunnolla tai hyppää aivan liian kaukaa. Tamma kaipaa ratsastajaltaan nykyään lähinnä tukea jaksaa odottaa loppuun asti, jotta se ei mene vain kaahottamiseksi. Muutoin Sherin kanssa on hyvä harjoitella suurempiakin esteitä, se alkaa olla melko automaatti, mitä tulee suuriin esteisiin. Tamma katsoo itse hyvät ponnistuspaikan ja leiskauttaa yli vähän vinosti tai huonostakin paikasta.
Kouluratsastuksessa Sheri on hyvä erityisesti väistöissä ja lisätyissä askellajeissa. Hitaasti meneminen ja peruuttaminen rauhallisesti ovat sen erityisiä heikkouksia ja tästä ropiseekin usein miinuspisteitä koulutuomareilta. Hoitaessa Sheri on suhteellisen tavallinen ja kiltti, joskin muistaa diivailla senkin osalta usein. Lastatessa tamman kanssa ei ole koskaan ollut ongelmaa. Se viihtyy autossa hyvin ja on hyvä matkustaja. Sheri tykkää erityisesti lapsista ja omenoista, mielellään lapsista, joilla on omenoita. Sherillä onkin välillä käynyt ratsastamassa pikkuruinen Miro-poika, vaikkei Sheri varsinaisesti mikään lastenratsu olekaan.
Kouluratsastuksessa Sheri on hyvä erityisesti väistöissä ja lisätyissä askellajeissa. Hitaasti meneminen ja peruuttaminen rauhallisesti ovat sen erityisiä heikkouksia ja tästä ropiseekin usein miinuspisteitä koulutuomareilta. Hoitaessa Sheri on suhteellisen tavallinen ja kiltti, joskin muistaa diivailla senkin osalta usein. Lastatessa tamman kanssa ei ole koskaan ollut ongelmaa. Se viihtyy autossa hyvin ja on hyvä matkustaja. Sheri tykkää erityisesti lapsista ja omenoista, mielellään lapsista, joilla on omenoita. Sherillä onkin välillä käynyt ratsastamassa pikkuruinen Miro-poika, vaikkei Sheri varsinaisesti mikään lastenratsu olekaan.
Sheri kilpaili porrastetuissa, lisäinfoa täältä.
ERJ 6646.05p vt. 11
Tarinakilpailuihin osallistumisia: 0kpl.
NJ:
22.11.2016 Oakhill, irtoSert (Päätuomari: Jannica)
ERJ 6646.05p vt. 11
Tarinakilpailuihin osallistumisia: 0kpl.
NJ:
22.11.2016 Oakhill, irtoSert (Päätuomari: Jannica)
Palkinnot
15.12.2017 Ratsuhevosten laatuarvostelu
(58,889 %) 3.5 / 8 / 9 / 5 / 4 / 6.5 / 6 / 3 / 8
31.08.2018 Rate My Pony - 3 Star Prospect
Rakenne 67% - Liikkeet 41% - Luonne 49% - Taidot 57% = 1028 pistettä.
Ratsastus - hyvä, käytös - hyvä
Parhaat pisteet: Älykkyys (98p), pää kaula ja etuosa (87p) ja runko ja takaosa (81p)
Heikoimmat pisteet: Laukka (18p), herkkyys (19p)
20.09.2018 Syyskuun kantakirjatilaisuus KTK-III
17 + 17 + 17 + 17 = 68p
(58,889 %) 3.5 / 8 / 9 / 5 / 4 / 6.5 / 6 / 3 / 8
31.08.2018 Rate My Pony - 3 Star Prospect
Rakenne 67% - Liikkeet 41% - Luonne 49% - Taidot 57% = 1028 pistettä.
Ratsastus - hyvä, käytös - hyvä
Parhaat pisteet: Älykkyys (98p), pää kaula ja etuosa (87p) ja runko ja takaosa (81p)
Heikoimmat pisteet: Laukka (18p), herkkyys (19p)
20.09.2018 Syyskuun kantakirjatilaisuus KTK-III
17 + 17 + 17 + 17 = 68p
04.09.2018 Valmennusrenkaan estevalmennus. Kirjoittanut osaomistaja VRL-12666, 419 sanaa.
"Nonii terve, ootte vissiin lämmitelly jo. Tarkotus ois vähän aktivoida hevosia ja lisätä tuota reaktionopeutta, joka ei kyllä kenelläkään päätähuimaa just nyt" Eero aloitti tylyttämällä, vaikkei siihen suoranaisesti mitään tarvetta olisikaan ollut.
"Ympyröillä on halkasijaa se 25metriä ja niinku näette tuolla päädyssä on innari eli in-and-out, jossa on puomi sisäpuolelta matalammalla ja ulkoa korokkeella. Okserit on kuudenkymmenen sentin korkeudella, tekniikka on tärkeintä, eikä se, että hypätään korkeutta" hän jatkoi.
"Nonii terve, ootte vissiin lämmitelly jo. Tarkotus ois vähän aktivoida hevosia ja lisätä tuota reaktionopeutta, joka ei kyllä kenelläkään päätähuimaa just nyt" Eero aloitti tylyttämällä, vaikkei siihen suoranaisesti mitään tarvetta olisikaan ollut.
"Ympyröillä on halkasijaa se 25metriä ja niinku näette tuolla päädyssä on innari eli in-and-out, jossa on puomi sisäpuolelta matalammalla ja ulkoa korokkeella. Okserit on kuudenkymmenen sentin korkeudella, tekniikka on tärkeintä, eikä se, että hypätään korkeutta" hän jatkoi.
"Aloittakaa tuolla innarilla, pysykää aivan tosissaan keskellä ja minä sitten täältä (tynnyrin päältä) katon, että painutteko te sinne sisäkaarteeseen, jossa on helpompi kulkea. Yrittäkää ihan tosissaan sitten saada ne kopukat suoraan keskeltä, muuten tulee tikkaamista tai semmosta harppomista, enkä halua nähdä nyt älyttömiä kumpiakaan. Jos sitä on, niin te otatte niin kauan temmonvaihteluja askellajin sisällä, että ne hevoset ei jää pohkeen taakse." Eero paapatti harppoessaan esimerkkinä innarin puomeja yli.
"Sitten tuutte tänne okserille ja hevosen pitäis pysyä kunnolla siellä takajalkojen työnnettävänä, niin te käytännössä vain lennähdätte tästä yli. Jos menee pitkäksi niin pidätteitä, pidätteitä ja ylös, ei itseen päin! Minä sitten huudan teille jos menee vituik.. huonosti. Sitten tänne päätyyn kavaletille ja eteenpäin, eteenpäin. Vielä tää toinen okseri ja nyt pitäis jo leiskahtaa yli kun on sitä aktiivisuutta alla, antakaa sen hevosen liikkua omalla moottorilla, mutta kontrollissa. " Eero jatkoi palatessaan ratsukoiden eteen. "Jos jollakin menee oikein hyvin, niin otetaanhan sitten niin, että vaihdellaan toisella - kolmannella kierroksella teidät sitten innariin joko ulkolaidasta tai sisälaidasta, tarpeen mukaan. Ja voihan nuita oksereitakin nostaa jos vain onnistutte tässä hyvin. Kukas ensiksi?" |
Viimeisenä ratsukkona matkaan lähti vieteriukkoa leikkivä ruunikko Sheri ja kyydissä roikkuva Tinsu. Sheri oli peeloillut koko lämmittelyn ajan ja sama tahti jatkui myös itse tehtävällä. Tamma viskoi kaunista päätään, eikä ollut kuulolla lainkaan. Ensimmäisellä kierroksella Sheri onnistui tiputtamaan alkupään innarista kolme puomia, kun keskittyi johonkin aivan muuhun. Sherin omistajatar tuskaili tamman ohjaksissa ja yritti saada sitä kuuntelemaan, mutta tamma vain pörisi pää pystyssä. Ennen okseria tamma tuli hieman kevytkeulaiseksi, pysähtyi ennen tehtävää ja yritti nousta pystyyn säikähtäessään muovipussia, joka lensi tuulessa. Tämän seurauksena Sheri pomppi okserin päälle ja puomit kolisivat alas. Tätä ääntä Sheri luonnollisesti säikähti ja lähti kuskaamaan Tinsua, hänen pysyen hädintuskin tamman kyydissä. Eero komensi tiukasti tamman voltille ja käski tehtä pohkeenväistöä tai mitätahansa jotain, mihin tamma todella joutuisi keskittymään, eikä sillä olisi aikaa pelleillä.
Uusi yritys ja tälläkertaa alkoi sujua paremmin. Innaripuomeista putosi vain yksi, eikä okserinkaan kohtalo ollut turhan kova. Tamma leiskautti yli kuin suuremmankin esteen ja jatkoi suhteellisen tasapainoisessa laukassa päätyyn, ylitti kavaletin ja palasi ristilaukassa seuraavalle okserille, jossa onneksi korjasi laukan. Olisi mahtanut tulla melkoista puomisoppaa muutoin.
22.8.2018 Pyrkiminen valmennusrenkaaseen, kirjoittanut omistaja (Tinsu VRL-12410), 305 sanaa.
"Sheri nyt käyttäydy" sihahdin hampaideni välistä häntäänsä pyörittävälle tammalle, joka liiteli siro pää ylhäällä ja täysin selättömänä. Pohkeenväistö meni pipariksi ja ravi pysyi lisättynä jatkuvasti. Vilkaisin kypärän lipan alta Eeroa, joka istuskeli tweedtakissaan tynnyrin päällä. Kouluosio oli mennyt totaalisen pipariksi, nyt täytyisi skarpata esteille. Siirsin Sherin laukkaan ja käänsin sen pikkuiselle ympyrälle. Tamma kokosi itsensä takajalkojensa päälle ja vinkaisi. Jatkoimme pöristen kohti muuria, joka kuitenkin oli ilmeisesti turhan matala Sherille. Lähestyminen meni ihan hyvin, joskin aivan liian lujaa. Tamma hyppäsi muurin yli kuin lehmä ja jatkoi matkaansa viuhkalle. Emme meinanneet päästä tolppien väliin vaan päädyimme aivan oikeaan laitaan ja vetäisin henkeäni, säikähdin, että jalkani tai Sheri osuisi tolppaan. Näin ei kuitenkaan käynyt, mutta viukaan päädyimme leveälle puolelle. Sheri loikkasi esteen yli ongelmitta ja jatkoi laukassa päätään heitellen. Itselläni oli ongelmia saada tamma takaisin hallintaan, sillä se viskoi voitonriemuisena päätään.
Eero katsoi silminnähden pettyneenä meitä, tai lähinnä minua. Sheri oli startannut Eeron kanssa kansalliselle tasolle saakka ja tamman taidon tiesivät kaikki. Oma ratsastukseni oli syynä huonoon suoritukseen. Kuumat kyyneleet polttivat silmissäni lähtiessäni pois kentältä. Miksi sitä pitikin olla niin surkea, lienee parasta pysyä ainoastaan tunneilla, ei tästä mitään tulisi kuitenkaan. Olin haaveillut valmennuspaikasta pitkään, mutta hakijoita oli hirmuisen monta ja tallin ulkopuoliset ratsastajat olivat varmasti supertaitavia. Kookos huiskautti Antun selästä.
"Hei älä nyt, ei se niin huonosti mennyt." Kookos sanoi hiljaisesti. "Lähde vaikka maastoon Teijan kanssa, se näytti kans tosi pettyneeltä. Se ei nimittäin ainakaan estepuolelle päässyt, kenttäpuolelle EHKÄ. Miisa aiko ainaki puhua sen puolesta"
Nyökkäsin ja rapsuttelin Sheriä kaulalta. Eihän se tamman vika ollut, että minä olin taitamaton. Siirsin Sherin raviin ja lähdin kohti Teijaa ja Gobbea.
"Hei Teija, oota hetki! Kookos sanoi, että voidaan mennä maastoon, niin eiköhän me silloin voida" huikkasin.
Teijan kasvoille levisi leveä hymy. Maastoilu kahdestaan oli ekstraherkkua meille molemmille. Raudoitetut kaviot jättivät painaumia hiekkatielle meidän kadotessa maastoon.
16.06.2018 kirjoittanut omistaja (Tinsu VRL-12410), 664 sanaa.
"Ryhmä Hau, Ryhmä Hau, on jälleen vauhti päällä.." kuului hiljalleen puhelimen kaiuttimista. Miro oli istahtanut lähimmän varustearkun päälle ja katseli isänsä puhelimesta lempisarjaansa. Hänen isänsä taas puolestaan tarkasti hevosia ja madotti niitä. Miro yritti tappaa aikaa, jotta pääsisi sen jälkeen viimeinkin ratsastamaan, kuten isä oli hänelle luvannut, mutta eläinlääkärillä oli kiireensä, jälleen kerran. Tallitytöt maleksivat käytävällä ja hihittelivät keskenään, he hymyilivät Mirolle kohteliaasti ja jatkoivat salaista tuijotteluaan. Tallin eläinlääkäri Kookos oli kerännyt katseita aina ja neitien harmiksi valinnut kumppaninsa poikkeuksetta aina oman tallin ulkopuolelta. Kookos tunnettiin tallin omistajan Eeron suosiota nauttivana huippuratsastajana, joten hänen huomionsa oli sinäänsä ansaittua. Kookoksen poikaan Miroon kohdistui usein huomiota hänen isänsä vuoksi, mutta ainakin pojalle löytyi aina taluttaja ja kaveri ponin varustamiseen, jos hän vain missään tilanteessa sitä tarvitsi, ihme ja kumma..
Eero käveli tweedtakissaan pitkin käytävää, nyökkäsi Mirolle, jonka tiesi olevan välttämätön paha, joskaan ei välttämättä niin paha ollenkaan. Poika oli usein myös avuksi, eikä juuri koskaan kummemmin häiriöksi. Toisin kuin tallitytöt, jotka eivät hoitaneet hevosia vaan kyttäsivät poikia.
"Eikö teillä juuri ole tekemistä, menkää siivoamaan vaikka karsinoita, tai sitten ulos tallin puolelta. Joku rauha hevosillekin." Eero murahti.
"Onhan Mirokin täällä ja varmasti tarvii apua jos Kookos ei ehdi auttamaan" Mari yritti.
"Enpäs tarvi, ei mulle ole edes ponia. Erik on tunnilla koko päivän, eikä täällä ole muuta sopivaa mulle" Miro puuskahti harmissaan siniset silmät salamoiden.
"No mene vaikka Sherillä, sillä ei kukaan ratsasta ja hyvin tuutte toimeen, isäs varmasti ehtii käyttää sua kun saa nuo loput konit madotettua." Eero sanoi.
Terävän henkäyksen saattelemana viisi silmäparia kääntyi tallin ovelta takaisin ja vilkaisi silmät sirillään Eeroa kuin järkensä menettänyttä. Sheri oli Eeron entinen kilparatsu, joka oli startannut menestyksekkäästi kansallisella tasolla saakka. Eikai sellaista viisivuotiaalle annettaisi.
"Eikö joku muu ois hyvä, eihän mekään olla saatu ratsastaa Sherillä ikinä!" Aksoni melkein huudahti ja sai vaivoin peitettyä pettymyksensä.
Sherillä halusivat ratsastaa kaikki, mutta yhtä saavuttamaton unelma se olisi kuin ratsastaminen Mikillä tai Goryllä, Eeron ja Eeron vaimon Miisan yksityisillä, GP-tason kouluratsuilla.
"Niin? Mutta jos lapselle ei ole hevosta ja Sheri on vapaana niin kai minä oman hevoseni voin antaa kenelle vain. Asia on loppuun käsitelty, hajaantukaa nyt jo." Eero sanoi tiukasti.
Puolen tunnin kuluttua kentänlaidalla oli kaksikymmenpäinen joukko katsojia. Eeron oli täytynyt menettää viimeisetkin järkensä päästäessään pikkulapsen arvokkaan tamman selkään. Hetken kuluttua tallipihalta kantautui kavioiden kopsetta ja siniseen paitaan, mustaan turvaliiviin, kypärään, ratsastushousuihin ja johdpureihin pukeutunut vaahtosammutin talutti Sheriä riimunnarusta. Sherille oli laitettu satula, suitset, joihin oli kiinnitetty keltainen riimunnauru ja jokaiseen jalkaan erivärinen pinteli, tamma näytti lievästi koomiselta ja poika erittäin ylpeältä.
"Ei mitä hittoa täällä tapahtuu" Mari mumisi.
Mari oli Sherin suuri fani ja lempihevosen päätyminen lapsen käsiin kismitti erityisesti tätä.
Miro sai talutettua tanssahtelevan ja puhisevan Sherin keskelle kenttää, jossa Kookos kiristi tamman satulavyön ja nosti pojan kevyesti satulaan.
"Varmaan joudutaan laittaan parille kiepille nää jalustimet ku ei taida olla ihan tarpeeksi lyhyitä reikiä näissä hihnoissa" Kookos jutteli pojalleen valmistaessa tämän uljasta ratsua valmiiksi.
Kookos kiepautti riimunnarun Sherin kaulaan kauhukahvaksi Mirolle ja kiinnitti ohjattomiin suitsiin mukanaan tuoman juoksutusliinan.
"Hei viittiikö joku hakea mulle juoksutusraipan, en muistanu" Kookos huuteli yleisöön.
Kolme tyttöä säntäsi matkaan ja Kookos naurahti lähtiessään astelemaan tamman ja pojan vieressä pitkin uraa.
Kookos sai hyvinkin piakkoin juoksutusraipan käteensä ja ohjasi Sherin ympyrälle. Miro opetteli istumaan satulassa suorassa ja pysyttelemään kyydissä. Hetken kuluttua hän sai kokeilla ohjaamista painollaan siirtäessä vain katsettaan, johon Sheri herkkänä reagoi heti ja kääntyi haluttuun suuntaan Kookoksen pitäessä liinaa löysällä ja kävellessä tamman vieressä. Lopulta Miro kuuli kysymyksen, jota oli odottanut koko tunnin.
"Haluatko kokeilla laukata tuossa ympyrällä? Sherillä on tosi kiva laukka, ei yhtään pomppusa. Ravia me ei ehkä kokeilla kun siinä munkin on vaikea istua" Kookos kysäisi, vaikka tasan tarkkaan tiesikin jo vastauksen.
"Haluan heti!!" Miro huudahti vaaleiden kiharoiden pursuillessa kypärän alta.
Kookos siirsi Sherin laukkaan ja Miron naama hehkui kuin naantalin aurinko. Mari pyöritteli silmiään Aksonin kanssa ja mumisi, etteikö tuon parempaa käyttöä löytyisi tuon arvoiselle hevoselle. Hänen taakseen ilmestynyt Mikael, Kookoksen isoveli katsoi häntä alaviistoon ja hymyili vinosti.
"Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista" hän totesi ja siirsi katseen takaisin ilakoivaan pikkupoikaan.
Uusi yritys ja tälläkertaa alkoi sujua paremmin. Innaripuomeista putosi vain yksi, eikä okserinkaan kohtalo ollut turhan kova. Tamma leiskautti yli kuin suuremmankin esteen ja jatkoi suhteellisen tasapainoisessa laukassa päätyyn, ylitti kavaletin ja palasi ristilaukassa seuraavalle okserille, jossa onneksi korjasi laukan. Olisi mahtanut tulla melkoista puomisoppaa muutoin.
22.8.2018 Pyrkiminen valmennusrenkaaseen, kirjoittanut omistaja (Tinsu VRL-12410), 305 sanaa.
"Sheri nyt käyttäydy" sihahdin hampaideni välistä häntäänsä pyörittävälle tammalle, joka liiteli siro pää ylhäällä ja täysin selättömänä. Pohkeenväistö meni pipariksi ja ravi pysyi lisättynä jatkuvasti. Vilkaisin kypärän lipan alta Eeroa, joka istuskeli tweedtakissaan tynnyrin päällä. Kouluosio oli mennyt totaalisen pipariksi, nyt täytyisi skarpata esteille. Siirsin Sherin laukkaan ja käänsin sen pikkuiselle ympyrälle. Tamma kokosi itsensä takajalkojensa päälle ja vinkaisi. Jatkoimme pöristen kohti muuria, joka kuitenkin oli ilmeisesti turhan matala Sherille. Lähestyminen meni ihan hyvin, joskin aivan liian lujaa. Tamma hyppäsi muurin yli kuin lehmä ja jatkoi matkaansa viuhkalle. Emme meinanneet päästä tolppien väliin vaan päädyimme aivan oikeaan laitaan ja vetäisin henkeäni, säikähdin, että jalkani tai Sheri osuisi tolppaan. Näin ei kuitenkaan käynyt, mutta viukaan päädyimme leveälle puolelle. Sheri loikkasi esteen yli ongelmitta ja jatkoi laukassa päätään heitellen. Itselläni oli ongelmia saada tamma takaisin hallintaan, sillä se viskoi voitonriemuisena päätään.
Eero katsoi silminnähden pettyneenä meitä, tai lähinnä minua. Sheri oli startannut Eeron kanssa kansalliselle tasolle saakka ja tamman taidon tiesivät kaikki. Oma ratsastukseni oli syynä huonoon suoritukseen. Kuumat kyyneleet polttivat silmissäni lähtiessäni pois kentältä. Miksi sitä pitikin olla niin surkea, lienee parasta pysyä ainoastaan tunneilla, ei tästä mitään tulisi kuitenkaan. Olin haaveillut valmennuspaikasta pitkään, mutta hakijoita oli hirmuisen monta ja tallin ulkopuoliset ratsastajat olivat varmasti supertaitavia. Kookos huiskautti Antun selästä.
"Hei älä nyt, ei se niin huonosti mennyt." Kookos sanoi hiljaisesti. "Lähde vaikka maastoon Teijan kanssa, se näytti kans tosi pettyneeltä. Se ei nimittäin ainakaan estepuolelle päässyt, kenttäpuolelle EHKÄ. Miisa aiko ainaki puhua sen puolesta"
Nyökkäsin ja rapsuttelin Sheriä kaulalta. Eihän se tamman vika ollut, että minä olin taitamaton. Siirsin Sherin raviin ja lähdin kohti Teijaa ja Gobbea.
"Hei Teija, oota hetki! Kookos sanoi, että voidaan mennä maastoon, niin eiköhän me silloin voida" huikkasin.
Teijan kasvoille levisi leveä hymy. Maastoilu kahdestaan oli ekstraherkkua meille molemmille. Raudoitetut kaviot jättivät painaumia hiekkatielle meidän kadotessa maastoon.
16.06.2018 kirjoittanut omistaja (Tinsu VRL-12410), 664 sanaa.
"Ryhmä Hau, Ryhmä Hau, on jälleen vauhti päällä.." kuului hiljalleen puhelimen kaiuttimista. Miro oli istahtanut lähimmän varustearkun päälle ja katseli isänsä puhelimesta lempisarjaansa. Hänen isänsä taas puolestaan tarkasti hevosia ja madotti niitä. Miro yritti tappaa aikaa, jotta pääsisi sen jälkeen viimeinkin ratsastamaan, kuten isä oli hänelle luvannut, mutta eläinlääkärillä oli kiireensä, jälleen kerran. Tallitytöt maleksivat käytävällä ja hihittelivät keskenään, he hymyilivät Mirolle kohteliaasti ja jatkoivat salaista tuijotteluaan. Tallin eläinlääkäri Kookos oli kerännyt katseita aina ja neitien harmiksi valinnut kumppaninsa poikkeuksetta aina oman tallin ulkopuolelta. Kookos tunnettiin tallin omistajan Eeron suosiota nauttivana huippuratsastajana, joten hänen huomionsa oli sinäänsä ansaittua. Kookoksen poikaan Miroon kohdistui usein huomiota hänen isänsä vuoksi, mutta ainakin pojalle löytyi aina taluttaja ja kaveri ponin varustamiseen, jos hän vain missään tilanteessa sitä tarvitsi, ihme ja kumma..
Eero käveli tweedtakissaan pitkin käytävää, nyökkäsi Mirolle, jonka tiesi olevan välttämätön paha, joskaan ei välttämättä niin paha ollenkaan. Poika oli usein myös avuksi, eikä juuri koskaan kummemmin häiriöksi. Toisin kuin tallitytöt, jotka eivät hoitaneet hevosia vaan kyttäsivät poikia.
"Eikö teillä juuri ole tekemistä, menkää siivoamaan vaikka karsinoita, tai sitten ulos tallin puolelta. Joku rauha hevosillekin." Eero murahti.
"Onhan Mirokin täällä ja varmasti tarvii apua jos Kookos ei ehdi auttamaan" Mari yritti.
"Enpäs tarvi, ei mulle ole edes ponia. Erik on tunnilla koko päivän, eikä täällä ole muuta sopivaa mulle" Miro puuskahti harmissaan siniset silmät salamoiden.
"No mene vaikka Sherillä, sillä ei kukaan ratsasta ja hyvin tuutte toimeen, isäs varmasti ehtii käyttää sua kun saa nuo loput konit madotettua." Eero sanoi.
Terävän henkäyksen saattelemana viisi silmäparia kääntyi tallin ovelta takaisin ja vilkaisi silmät sirillään Eeroa kuin järkensä menettänyttä. Sheri oli Eeron entinen kilparatsu, joka oli startannut menestyksekkäästi kansallisella tasolla saakka. Eikai sellaista viisivuotiaalle annettaisi.
"Eikö joku muu ois hyvä, eihän mekään olla saatu ratsastaa Sherillä ikinä!" Aksoni melkein huudahti ja sai vaivoin peitettyä pettymyksensä.
Sherillä halusivat ratsastaa kaikki, mutta yhtä saavuttamaton unelma se olisi kuin ratsastaminen Mikillä tai Goryllä, Eeron ja Eeron vaimon Miisan yksityisillä, GP-tason kouluratsuilla.
"Niin? Mutta jos lapselle ei ole hevosta ja Sheri on vapaana niin kai minä oman hevoseni voin antaa kenelle vain. Asia on loppuun käsitelty, hajaantukaa nyt jo." Eero sanoi tiukasti.
Puolen tunnin kuluttua kentänlaidalla oli kaksikymmenpäinen joukko katsojia. Eeron oli täytynyt menettää viimeisetkin järkensä päästäessään pikkulapsen arvokkaan tamman selkään. Hetken kuluttua tallipihalta kantautui kavioiden kopsetta ja siniseen paitaan, mustaan turvaliiviin, kypärään, ratsastushousuihin ja johdpureihin pukeutunut vaahtosammutin talutti Sheriä riimunnarusta. Sherille oli laitettu satula, suitset, joihin oli kiinnitetty keltainen riimunnauru ja jokaiseen jalkaan erivärinen pinteli, tamma näytti lievästi koomiselta ja poika erittäin ylpeältä.
"Ei mitä hittoa täällä tapahtuu" Mari mumisi.
Mari oli Sherin suuri fani ja lempihevosen päätyminen lapsen käsiin kismitti erityisesti tätä.
Miro sai talutettua tanssahtelevan ja puhisevan Sherin keskelle kenttää, jossa Kookos kiristi tamman satulavyön ja nosti pojan kevyesti satulaan.
"Varmaan joudutaan laittaan parille kiepille nää jalustimet ku ei taida olla ihan tarpeeksi lyhyitä reikiä näissä hihnoissa" Kookos jutteli pojalleen valmistaessa tämän uljasta ratsua valmiiksi.
Kookos kiepautti riimunnarun Sherin kaulaan kauhukahvaksi Mirolle ja kiinnitti ohjattomiin suitsiin mukanaan tuoman juoksutusliinan.
"Hei viittiikö joku hakea mulle juoksutusraipan, en muistanu" Kookos huuteli yleisöön.
Kolme tyttöä säntäsi matkaan ja Kookos naurahti lähtiessään astelemaan tamman ja pojan vieressä pitkin uraa.
Kookos sai hyvinkin piakkoin juoksutusraipan käteensä ja ohjasi Sherin ympyrälle. Miro opetteli istumaan satulassa suorassa ja pysyttelemään kyydissä. Hetken kuluttua hän sai kokeilla ohjaamista painollaan siirtäessä vain katsettaan, johon Sheri herkkänä reagoi heti ja kääntyi haluttuun suuntaan Kookoksen pitäessä liinaa löysällä ja kävellessä tamman vieressä. Lopulta Miro kuuli kysymyksen, jota oli odottanut koko tunnin.
"Haluatko kokeilla laukata tuossa ympyrällä? Sherillä on tosi kiva laukka, ei yhtään pomppusa. Ravia me ei ehkä kokeilla kun siinä munkin on vaikea istua" Kookos kysäisi, vaikka tasan tarkkaan tiesikin jo vastauksen.
"Haluan heti!!" Miro huudahti vaaleiden kiharoiden pursuillessa kypärän alta.
Kookos siirsi Sherin laukkaan ja Miron naama hehkui kuin naantalin aurinko. Mari pyöritteli silmiään Aksonin kanssa ja mumisi, etteikö tuon parempaa käyttöä löytyisi tuon arvoiselle hevoselle. Hänen taakseen ilmestynyt Mikael, Kookoksen isoveli katsoi häntä alaviistoon ja hymyili vinosti.
"Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista" hän totesi ja siirsi katseen takaisin ilakoivaan pikkupoikaan.